Shaolinin harjoittelijoita maailmalla

Turku Aikikain aikidoharjoittelija Kimi Kärki vietti puoli vuotta USA:ssa ja työtehtävien ohessa ehti harjoitella aikidoa. Tässä Kimin kokemuksia maailmalta.

Aikidoa Yhdysvalloissa

Saatuani rahoituksen Fulbright-tutkijana muutin puoleksi vuodeksi Clevelandiin, Ohion osavaltioon. Alkuvuosi 2017 on siis kulunut siellä missä kaikki on ainakin näennäisesti suurempaa ja kauniimpaa. Luonnollisesti halusin myös selvittää pitääkö tämä paikkansa myös aikidon osalta. Otin hyvissä ajoin yhteyttä Cleveland Aikikaihin ja sainkin ystävällisen tervetulotoivotuksen.

Aloitin kuitenkin reissuni viipymällä muutaman päivän New Yorkissa. Silloin tuli luonnollisesti mieleen tsekata Manhattanin keskikaupungilla sijaitseva New York Aikikai, jota on samassa yllättävän pienikokoisessa dojossa jo vuodesta 1960-luvun puolivälistä ylläpitänyt Yoshimitsu Yamada Shihan 8. dan. Suomen aikidoliiton passilla pääsi treenaamaan ja 60 dollarin gin pystyi ostamaan paikan päältä. 20 dollarilla sai osallistua kaikkiin saman päivän harjoituksiin. Tuona tammikuisena päivänä Yamada ei ollut paikalla, ohjaajana toimi kahdessa valitsemassani tunnin sessiossa erinomainen Donovan Waite Shihan 7. dan. Tämä englannissa aikidon aloittanut sulavaliikkeinen opettaja on tunnettu erityisesti ukemiharjoittelua koskevista korkeatasoisista videoistaan – kannattaa tsekata. Itse harjoitukset olivat tekniikkapainotteisia, nopeatempoisia ja sisälsivät sekä tachi- että suwariwazaa. Yamadan alaisissa dojoissa vain mustavöiset käyttävät hakamaa, paikalla olleista ehkä puolet olivat vähintään shodan-tasolla.

Yksi laji - monta näkemystä

Muutama sana aikidon jännitteistä Yhdysvalloissa: Yamada on United States Aikido Federationin johtaja, Cleveland Aikikai taas kuuluu Aikido Schools of Ueshiban (ASU) alle, jota johtaa Mitsugi Saotome Shihan 8. dan. Hän saapui Yhdysvaltoihin 1975, ollen Yamadan tapaan O-sensei Morihei Ueshiban oppilas, eikä halunnut toimia Yamadan organisaation alla. Jännitteet ovat jatkuneet tähän päivään, kummallakin on oma erillissuhteensa Tokiossa sijaitsevaan Hombu Dojoon. Pääsin siis kokemaan hiukan molemmissa, eikä kummassakaan ollut valittamista. Egot egoina, aikido aikidona. Toivottavasti tulevaisuudessa nämä porukat voivat yhdistää voimiaan, aikido ei kuitenkaan ole Yhdysvalloissa aivan valtavan suosittu budolaji.

Cleveland Aikikai

Cleveland Aikikain treenaajaporukka oli aika tiivis, yhteensä seurassa harjoittelee aktiivisesti suunnilleen 15 henkeä, harjoituksissa oli ohjaajasta riippuen 3-10 henkeä kerrallaan. Porukka on valtavan mukava, mukaan oli helppo tulla ja moniin harjoittelijoihin tuli tutustuttua hyvin. Pääohjaaja Jeff Hadley 4. dan on perehtynyt eritysesti Saotomen asetekniikoihin. Muista ohjaajista Puolasta emigroitunut Andrzej Siwkiewicz 4. dan tuntui aikidoltaan läheiseltä, hänen kanssaan uken täytyi olla terävänä, koska aina välillä hän haastoi heitoillaan ja ukemi täytyi tehdä kovana. Hän on varsinaisesti 50 kilometerin päässä sijaitsevan Oberlin Aikikain pääopettaja. Vierailevia opettajia tulee 3-4 kertaa vuodessa joko Clevelandiin tai Oberliniin. Viime vuosina esimerkiksi Mitsugi Saotome, Hiroshi Ikeda, William Gleason, Wendy Whited ja Ellis Amdur ovat opettaneet täällä. 

Ehdoton oman reissuni aikidoa koskeva huippukohta oli Cleveland Aikikain talviseminaari, jonka veti tammikuun lopussa viikonlopun mittaisena William Gleason Shihan 7. dan. Hän on erittäin kokenut ja pedagoginen opettaja, jonka nykyinen erityiskiinnostus kohdistuu internal training -harjoitteluun ja aiki-vartalon rakentamiseen soolo- ja pariharjoitusten avulla. Gleasonin tapa ohjata on yhdistelmä selkeää luennointia ja kädestä pitäen näyttämistä. Muun muassa saimme vuorotellen kokeilla, kuinka hänen pohjelihaksensa ja niitä ympäröivät sidekudokset liikkuvat spiraalina vartalon kiertyessä sooloharjoitteessa. Harjoitusten kohteena olivat vartalon pehmeät sidoskudokset (fascia), oikeanlainen asento, tasapaino, ”jouset”, eli selkäranka, kädet ja jalat. Osittain Gleasonin opit tulevat Japanissa vietetyistä kymmenestä vuodesta 1970-luvulla, jolloin hän oli erityisesti Seigo Yamaguchi Shihanin 9. dan oppilaana, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on kuulunut pieneen piiriin, joka on syntynyt Dan Hardenin ympärille ja joka pyrkii palaamaan O-Sensein aikidon perusteisiin, erityisesti Daito ryu aiki-jutsun sooloharjotteisiin. Olen nyt aloittelijan silmin hiukan yrittänyt ymmärtää mistä tässä on kysymys. Koko vartalon rakenne muodostaa spiraalissa liikkuvan linjan jaloista haran kautta kyynärpäihin asti. Kädet, mielen jatkeina, suuntaavat näin muodostuvaa voimaa. Sitä suunnatessa keho on tasapainossa ”taivaan ja maan välissä leijuvalla sillalla” – eli In ja Yo harmonisoivat omassa kehossa, ei suhteessa ukeen. Horjutus, kuzushi, siis tapahtuu heti ensi kontaktissa, eli uken kanssa ei pyritä harmonisoimaan vaan uke sopeutuu. Gleason on myös kirjoittanut kaksi kirjaa, The Spiritual Roots of Aikido (1995) ja Aikido and the Words of Power (2009), joista jälkimmäinen keskittyy kotodama-äänioppiin. Minulla on molemmat, voin lainata tarvittaessa.

William Gleasonin näkemyksiä aikidon perinnöstä

Haastattelin seminaarin loppupuolella Gleason Shihania ja aion tarjota juttutuokiomme tulokset Suomen Aikidoliiton lehteen – toivottavasti pääsette syksyllä lukemaan. Sävy on aika provokatiivinen suhteessa aikidon tilaan tänä päivänä, Gleason on sitä mieltä että todella harvat O-sensein oppilaat ymmärsivät edes osan tämän aikidosta ja sen taustalla olleesta myyttisestä ajattelusta; näihin harvoihin Gleason vaikutti laskevan ennen muuta Yamaguchin, Hiroshi Tadan, Morihiro Saiton, Michio Hikitsuchin, Gozo Shiodan ja Rinjiro Shiratan. Provokatiivisuus tulee siis siitä, että Gleasonin mielestä jo toinen Doshu, Morihei Ueshiban poika Kisshomaru, muutti yhdessä Koichi Tohein kanssa aikidoa radikaalisti pois alkuperäisestä. Mutta se siitä tässä vaiheessa, kiinnostava nähdä mihin tämä ryhmittymä etenee. Gleason olisi todella mielenkiintoista saada Suomeen opettamaan joskus. Hiroshi Ikedakin taisi joku aika sitten käydä ja huhujen mukaan Gleason saattaa olla huomattavasi selkeämpi opettaja… 

Muutoin aikidoharjoittelu oli Clevelandissa aika samanlaista kuin Turussa, ehkä pääosin hiukan pehmeämpää, jopa varovaista. Bokkenin sijasta asekatoja harjoiteltiin usein nahkaan vuoratuilla shinailla, mikä sekin perusteltiin loukkaantumisriskin pienentämisellä ja toisaalta mahdollisuudella lyödä hiukan nopeammin. Osallistuin myös seuran tunnetuksi tekemiseen: huhtikuussa järjestettävä Cleveland Asian Festival on jo pitkään esitellyt kaupungin aasialaisen osan eri toimijoita, ja Cleveland Aikikai järjestää siellä näytöksen vuosittain. Oli erittäin hauskaa osallistua näytökseen, itselleni osui katadori-muodosta tehtäviä tekniikoita ja tantodoria eli puukkohippaa. Clevelandiin jäi monta uutta ystävää, kutsuin heitä toki Suomeen ja dojollemme käymään.

Kirjoittelen tätä paluumatkallani ja Suomeen saavun sopivasti juhannusaattoa viettämään. Nähdään tatamilla!

Osoitteita:

New York Aikikai

142 W18th Street

Cleveland Aikikai

Asian Town Centre

3820 Superior Avenue

Onegaishimasu,

Kimi Kärki

3. kyu, Turku Aikikai

Shaolin 40 vuotta tapahtumia: Kamppailun workshop 6.5. sekä juhlanäytöksen valmistelua

Harrastajan näkökulmasta kolmen huippuvalmentajan yhteinen työpaja oli mahtava kokemus. Kymmenien vuosien kokemus näkyi toteutuksen varmuudessa ja harjoitusten vankassa sisällössä. Vaikka jokaisen valmentajan yksittäinen työpaja olikin suhteellisen lyhyt, jokainen niistä tarjosi rutkasti eväitä sekä uusille että vanhoille tekijöille.

Kaj Westersundin työpajassa keskityttiin Pekiti Tirsia Kali taistelulajista tuttuihin tekniikoihin. Hienostuneen etäisyyden ja kulmien hallinnan yhdistyessä virtaaviin vastahyökkäyksiin sekä lajia tuntemattomien että hieman kokeneempien harrastajien koordinaatio oli koetuksella. Haastavat harjoitteet ja periksiantamattomat harjoittelijat loivat työpajaan keskittyneen ja tiiviin tunnelman, jota leikkasivat vain harjoitusveitsien viillot ja onnistumisen riemu.

Ilpo Jalamon työpajassa hiottiin aseettoman kamppailun ajoitusta ja taktista silmää. Valmentajan kokenut ja tarkka katse löysi parannettavaa sekä kokemattomien että kokeneiden kamppailijoiden tekniikassa ja hien virratessa parannusta todellakin tehtiin. Ajoitus ja asenne olivat tarpeen, sillä taistelun tuoksinassa jähmettyvälle oli tarjolla mustelmia. Kun asenne ja hönkä ovat kohdallaan, voi kamppailutilanteesta nautiskella antaumuksella.

Juri Levkinin työpajassa tutkittiin vastustajan voiman neutralointia ilman oman voiman käyttöä. Jurin ehdoton asiantuntemus ja tarkat neuvot olivat tarpeen näissä äärimmäisen syvällisissä harjoituksissa. Itselleni nämä harjoitteet olivat hyvin haastavia, mutta kun vihdoin onnistumisen hetki koitti, oli myös tunne hieno. Jurin suorittamana tekniikat näyttivät niin kovin helpoilta, mutta siihen pisteeseen päästäkseen on harjoiteltava pitkään ja sinnikkäästi.

Shaolinin juhlanäytös on työn alla

Shaolinin suurnäytöksen rattaat lähtivät toden teolla pyörimään 40-vuotisjuhlallisuuksia valmistelevan ryhmän ja ohjaaja Ville Kurjen yhteisessä palaverissa. Käsillä olevan näytöksen potentiaali on valtava. Rikkaalla ideoinnilla, huolellisella suunnittelulla ja ankaralla harjoittelulla tilaisuus voi lopulta tarjota yleisölle syvällisesti sivistävän tietopaketin kiinnostavassa ja viihdyttävässä muodossa.

Palaverissa päätettiin suuntaviivat näytöksen rakenteelle. Suunnitelman mukaan näytöksessä käytäisiin läpi Shaolin dojon historiaa 70-luvulta tähän päivään. Eri lajien osuuksista koostuva kokonaisuus tarjoaa tietoa jokaisesta lajista. Tietoa, jota valmentajille ja lajiyhteisölle on vuosikymmenten aikana kertynyt mittaamattoman paljon.

Näyttää siltä, että loppuvuosi 2017 tulee pitämään sisällään rohkeaa ideointia ja ankaraa harjoittelua. Tiedossa on paitsi hikeä ja hampaiden kiristystä, myös iloa ja onnistumista. Uskon, että yhdessä kykenemme luomaan kaikkien aikojen näytöksen, 

Lippuja alamme myydä syksyllä ja juhla on joulukuun 2. päivä. Merkkaa kalenteriisi.

Tervetuloa Shaolin dojon 40-vuotisnäytöksen!

Jani Heiskanen

karate- ja tai chi-ohjaaja