torstai 18. elokuuta 2016

Mitä jooga oikeastaan on?



”Jooga on ikivanha psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sopii kaikille omasta terveydestään, hyvinvoinnistaan ja henkisestä kasvustaan kiinnostuneille.” Tämä ei ehkä aukea kovin hyvin, jos ei ole koskaan osallistunut joogatunnille. Ja vaikka olisikin, niin lause herättää lisää kysymyksiä, kuten: ”Mitä tarkoittaa psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä?” ja ”Pitääkö minun olla kiinnostunut henkisyydestä, jos haluaisin joogata?” Käsitellään näitä kysymyksiä lisää alempana.

Toinen kysymys: ”Kuka voi joogata?” sisältää yleensä ajatuksen, että minä en voi mennä joogatunnille, koska olen niin jäykkä, että en ole koskaan saanut edes sormenpäitä lattiaan. Miten ihmeessä voisin saada jalan niskan taakse tai seistä päälläni? Joogaohjaajien ja -opettajien vakuuttelut, että jalkaa EI tarvitse saada niskan taakse eikä päälläkään tarvitse seistä, eivät tunnu olevan kovin tehokkaita.

Edelleen elää sitkeä myytti mutkalle kiertyvästä joogista, joka ei syö eikä juo, vaan kasvattaa pitkää tukkaa ja partaa istuen päivät pitkät lootusasennossa tai muussa hyvin eriskummallisessa asennossa. Totuus on, että nykypäivänä länsimaisssa erittäin harva joogaa tällä tavalla. Suurin osa joogaajista on ihan tavallisia ihmisiä, kuten sinä ja minä. Suuri osa joogaajista ei taivu kovin monelle mutkalle, eikä istu montaa tuntia päivässä meditoimassa pieniä kelloja kilistellen. Olipa kunnon cliché, mutta siinä se nyt tuli.

Konkreettisesti: kuka sitten voi joogata?


”Joogaa voivat harjoittaa kaikenikäiset ja kaikenkuntoiset, sillä se on lempeä ja tehokas itsehoitomenetelmä, joka sopii lapsille, nuorille, aikuisille ja senioreille, niin naisille kuin miehillekin.”

Miksi sitten monissa kuvissa joogaajat ovat asennoissa, jotka näyttävät todella haastavilta ja monimutkaisilta? Sellaisilta, joihin tavallinen matti tai maija meikäläinen ei ikinä taivu. Tai naapurin mummo tai pappa.

Hyvä kysymys. Sanoisin, että mediassa ja joogakirjoissa näyttää olevan vallalla trendi, jossa jooga rinnastetaan elinvoimaisuuteen, timmiin kroppaan, dynaamisuuteen ja notkeuteen. Instagrammiin postataan kuvia, joissa ollaan näyttävissä asennoissa Himalajalla, tai rannalla tai puistossa auringonlaskun aikaan.

Facebookissa liikkui jokin aika sitten Youtube-video, jossa hauskalla tavalla tuotiin esiin se tosiasia, että yleensä hienon joogakuvan takana on lukuisia yrityksiä pysyä pystyssä haastavassa asennossa suihkulähteen reunalla, ja kuva on napattu juuri sillä hetkellä, kun on saatu tasapaino säilymään hetkeä pidempään. Kuvaustilanteissa harvoin tehdään oikeasti keskittynyttä joogaharjoitusta, sillä tarkoitus on yleensä tallentaa kauniita fiilistelykuvia eri asennoissa. Onhan myös ihmiselle ominaista haluta haastaa itseään ja iloita saavutuksista, kuten silloin kun hallitsee haastavan asanan. Nykypäivänä tuo hetki halutaan taltioida ja jakaa se kuvan muodossa kavereille ja muulle maailmalle sosiaalisessa mediassa.

No miten tämä liittyy siihen, että voiko jäykkä meikäläinen tulla joogatunnille?


Tarkoitus oli lähinnä kertoa, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Median ja kirjojen joogakuvat kertovat vain osan totuudesta, ja tavallisilta joogatunneilta ei mediassa paljon kuvia näy. Itse asiassa jooga ei näytä kovin kummoiselta ulospäin, jos siitä riisutaan näyttävät asennot, tai asennot ylipäätään. Suurin osa joogasta kun tapahtuu sisäpuolella. On myös tärkeää muistaa, että ne, joilla on fyysiset edellytykset tehdä joogaharjoitusta, jossa voima, notkeus ja dynaamisuus ovat läsnä, voivat kokea hyvää ja syvää mielenrauhaa omassa harjoittelussaan.

Tärkeää on ymmärtää, että me olemme kaikki erilaisia yksilöllisine tarpeinemme. Tästä johtuen jotkut tarvitsevat fyysisesti voimakkaampaa joogaa pystyäkseen rentoutumaan ja unohtamaan päivän ajatukset. Toisten taas on helpompi hellittää ja hiljentyä sellaisessa joogassa, jossa tahti on hyvin rauhallinen ja asennot ja liikkeet yksinkertaisia ja helppoja. Ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa joogata.

Jos siis uskaltaudun joogatunnille jäykkyydestä huolimatta, mitä siellä tehdään?


Koska pidän itse rauhallisesta harjoituksesta, kerron siitä. Hathajoogatuntien alussa yleensä rentoudutaan ja virittäydytään harjoitukseen selinmakuulla, jonka jälkeen usein lämmitellään raajat ja niska-hartiaseutua.  Sitten kehoa ja erityisesti selkärankaa valmistellaan monipuolisesti venytyksin, kierroin ja eteen- ja taaksetaivutuksin itse asanaharjoitusta varten. Joihinkin asentoihin voidaan jäädä pidemmäksi aikaa hiljentymään. Tämän jälkeen rentoudutaan ja hiljennytään vastaanottamaan koko harjoituksen vaikutuksia joko selinmakuulla tai istuen.

No tuohan kuulostaa sellaiselta, että voisin tullakin kokeilemaan. Mutta mistä tiedän mikä tunti sopii juuri minulle?


Itselle sopiva jooga löytyy kokeilemalla erilaisia joogatunteja, ohjaajia ja joogasuuntauksia. Kun Se Oikea osuu kohdalle, sen kyllä tietää kehon ja mielen hyvänolontunteesta.

Vielä yksi kysymys: onko joogalla jotain erityisiä vaikutuksia? Mitä siitä saa?


Tässä voimmekin palata alun kahteen kysymykseen: ”Mitä tarkoittaa psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä?” ja ”Pitääkö minun olla kiinnostunut henkisyydestä, jos haluaisin joogata?”

Joogassa käytetään siis joogaliikkeitä, hengitys- ja rentoutumisharjoituksia sekä hiljentymistä eli meditaatiota hyvän terveyden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Psykofyysinen tarkoittaa, että jooga vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mieleemme ja kehoomme. Esim. rauhallinen hengitys saa kehon ja lihakset rentoutumaan, ja kehon rentoutuminen puolestaan vaikuttaa mieleen rauhoittavasti. Kun mieli rauhoittuu ja vähitellen hiljenee, keho edelleen hellittää, ja rentous ja rauhan tunne syvenevät.  Näin säännöllisen joogaharjoituksen myötä hyväätekevät vaikutukset siirtyvät kehon ja mielen lisäksi arkipäiväisiin toimiimme ja ajatteluumme: äkkipikaisuus lientyy, kärsivällisyys lisääntyy, suhtautuminen itseen ja muihin muuttuu positiivisemmaksi. Ja monilla niskan ja selän jumitukset helpottavat, unenlaatu paranee, tasapainoaisti kehittyy, vain joitain mainitakseni.

Lopuksi vielä vastaus henkisyyttä koskevaan kysymykseen: ei tarvitse olla kiinnostunut henkisyydestä aloittaakseen joogan. Harjoitusmenetelmänä joogaan kuuluu monia osa-alueita, joista asanaharjoitus on vain yksi. Länsimaissa joogaan tutustutaan yleensä juuri asanaharjoituksen kautta, eli osallistumalla joogatunneille. Joogaan kuuluu kuitenkin myös mm. joogafilosofia ja eettiset ohjeet, joita kohtaan kiinnostus herää usein sitten, kun joogaa on harjoittanut jonkin aikaa. Toisaalta jotkut ovat eritoten kiinnostuneita joogateksteistä, harjoittamatta lainkaan asanaharjoitusta. Joogasta löytyy monia teitä kehon ja mielen notkeuden kehittämiseen ja hyvän terveyden vaalimiseen.

Suomen Joogaliiton mukaan jooga ei kuitenkaan ole oikotie terveyteen ja mielenrauhaan, vaikka säännöllinen joogan harjoittaminen yhdessä terveiden elintapojen kanssa edistääkin myönteisten elämänasenteiden omaksumista, henkisen elämän syvempää tiedostamista ja kokonaisterveyttä.

Jooga on suurimmaksi osaksi kokemus, ja siksi ulkoista asanaa tärkeämpää on sisäinen asenne.

Äijäjoogan kehittäjää, Veikko Tarvaista lainatakseni: ”Mitä jäykempi äijä, sen parempi.”

Tervetuloa Shaolin dojon joogatunneille.

Kaunista, kokemuksellista ja antoisaa joogasyksyä kaikille joogasta kiinnostuneille toivottaa

Maisa Suominen
Joogaohjaaja
Jooganopettaja SJL® -koulutuksessa

perjantai 6. toukokuuta 2016

Jooga kuuluu kesään

Kuva Tero Rantaruikka

Miten olisi puisto- tai takapihajooga? Entä parveke- tai uimarantajooga? 

Moni kaipaa joogaa osaksi kesäänsä. Toisaalta osa meistä siirtyy sulavasti kokonaan muihin harrastuksiin, alkaa mökkeillä, heittää frisbeegolfia, purjehtia tai hoitaa puutarhaa. Kesällä on ihana olla ulkona.

Onneksi joogata voi missä tahansa. Koska jooga on oikeastaan asenne ja mielentila. Se on sitä, että lakkaa murehtimasta turhia ja keskittyy meneillä oleviin asioihin. Siihen kuuluu myös ajatus, ettemme koskaan ole valmiita emmekä täydellisiä. Jos olet aiemmin harjoitellut vain ryhmässä, voit ehkä tänä kesänä edetä pienin askelin ja uskaltaa tehdä ihan omaa harjoitusta, jos tunnet siihen kiinnostusta. Voit ehkä pyytää ohjaajaltasi ideoita kesäksi, katsoa nettivideoista vinkkejä tai lainata kirjastosta kirjoja.

Tai voit vain kuunnella omaa kehoasi, leikkiä kissaa kun siltä tuntuu, tervehtiä kesäaamun aurinkoa omalla terassilla, keskittyä hengitykseen grillaamisen lomassa, ojentaa selän tv:tä katsellessa. Voit venytellä rennosti mökillä, keskittyä joogisesti puttaamiseen golf-kentällä tai ehkä meditoida tuijottamalla kaukaisuuteen tai nyppimällä rikkaruohoja. Ilman suorittamista ja paineita. Arkipäiviin voi ripotella pieniä joogahetkiä sinne tänne. Viisitoista minuuttia omaa joogaa joka kesäpäivä on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin puolitoista tuntia ohjattua harjoittelua kerran kuussa. Voit myös osallistua joogayhdistyksen kesäjoogaan, ihan vaikka kertamaksulla, ilman sen kummempaa sitoutumista. Mikään tapa joogata ei ole väärä niin kauan kuin harjoittelet omien tarpeidesi mukaan, tekemättä itsellesi väkivaltaa esimerkiksi liian voimakkaalla harjoituksella.

Toisaalta, pienestä tauosta voi olla hyötyäkin: kun palaa syksyllä ryhmään, voi huomata selvän eron kevääseen. Jos oman kropan kuuntelu on kesällä jäänyt vähemmälle, on usein yllättävää ikään kuin kohdata oma keho uudestaan. Ai, tällainenko se olikin. Tuntuupa olo kankealta. Miksi en ole edes venytellyt koko kesänä? On helppo katua, tuntea pettymystä itseen tai jopa voimattomuutta. Näinkö tämä taas meni?

Siinä kohtaa on hyvä muistaa olla itselleen armollinen. On taas oivaltanut jotain. Sekin on joogaa.

Katso joogan kesäaikataulut sivuiltamme www.shaolin.fi tai www.turunjooga.fi

Thua Aalto
Joogaohjaaja
Turun Joogayhdistyksen sihteeri

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Asahi ja kamppailulajit

















Asahi on kehitetty terveyttä ylläpitäväksi tai sitä kohentavaksi liikuntamuodoksi. Sitä ei voi varsinaisesti rinnastaa kuntourheiluun. Monet kuntoilulajit ovat useimmiten helpotettuja muunnelmia kilpaurheilulajeista, eivätkä niiden lähtökohtana ole olleet terveyteen liittyvät päämäärät. Tätä eivät kuntoilun ystävät aina tiedosta saadessaan kuntoilun kylkiäisinä rasitusvammoja, mustelmia ja muita normaalia elämää haittavia ongelmia. Sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe" ei ole syntynyt tyhjästä.

Asahin kehitystyössä on lainattu periaatteita itämaisista terveyslajeista, mutta asahi on rakennettu länsimaisen ajattelumallin mukaisesti ja lääketieteen oppeja kunnioittaen. Siitä puuttuvat kokonaan teoriat, joita ei voida näyttää toteen länsimaisen tieteen menetelmin, sekä moneen itämaiseen terveyslajiin liittyvä mystiikka. Asahin liikesarjat on loogisesti rakennettu ja ne pohjautuvat yksinkertaisille, mutta syvällisille periaatteille. Asahissa ei ole kysymys voimisteluliikkeistä, joita jäljittelemällä voisi sanoa harjoittavansa asahia. Jos liikkeestä puuttuvat asahin harjoitusperiaatteet, ei harjoitusajatus – eikä harjoituksen vaikutus – ole sama kuin aidossa asahissa.

Asahin alkuperäinen kehitysryhmä muodostui oman panokseni ohella Timo Klemolasta, Keijo Mikkosesta ja Yrjö Mähösestä. Koulutettuja asahiohjaajia on nykyään yli 600, joten uusia vaikutteita tulee "perustaja-­‐isien" ohella monelta taholta, ja harjoitusryhmissä saadut kokemukset siirtyvät koulutusohjelmiin sekä käytäntöön. Asahihan ei ole vielä valmis tuote, vaan se kehittyy edelleen. Asahista on tulossa hyvää vauhtia pohjoismainen terveystaito, jota ennakoiden olemme perustaneet Asahi Nordic ry:n.





Juuret kamppailussa

Meillä neljällä asahin perustajajäsenellä on terveyteen liittyvän kiinnostuksen ohella muutakin yhteistä, nimittäin kamppailulajitausta. Ei vain muutaman vuoden, vaan vuosikymmenien kokemus japanilaisista ja kiinalaisista taistelutaidoista. Sinänsä kummallinen yhteensattuma, sillä terveyden ihannoinnilla ja kamppailutaitojen harjoittelulla ei ensi kuulemalta voisi ajatella olevan paljon yhteistä.

Asahi Nordicin perustajat Yrjö Mähönen ja Ilpo Jalamo


 


Asahilla on kuitenkin samankaltaisia piirteitä kamppailutaitojen kanssa periaatteiden tasolla. Asahi jopa kehittää itsepuolustukseen liittyviä ominaisuuuksia. Ei kylläkään siten, että asahitaidoilla voisi heittää vastustajan kumoon. Tätähän useimmat ajattelevat puhuttaessa itsepuolustuksesta. He kuitenkin unohtavat itsepuolustuksen korkeimman tason – kyvyn välttää tai ennakoida tilanteita, joissa voimakeinot jäävät ainoaksi vaihtoehdoksi. Toisinaan fyysistä itsepuolustuskykyä edellyttävät tilanteet olisivat vältettävissä nopealla ajattelulla, ennakoinnilla, myötäelämisellä tai sosiaalisen kanssakäymisen taidoilla.

Joskus itsepuolustustaitoa tarvitaan myös kyvyssä puolustaa itseään omalta itseltään. Ei ole harvinaista, että ihmiset laiminlyövät kehoaan, mieltään ja henkilökohtaisia arvojaan omalla elämäntyylillään. Asahiharjoittelu saattaa muuttaa tämän toimintamallin, tai ainakin saa pohtimaan näitä asioita – mikäli asahia harjoitetaan oikein, ei vain ulkoisia liikkeitä kopioiden.

Asahin harjoitusperiaatteet

Asahin harjoitusperiaatteet: rentous, liike-­‐hengitys-­‐mieli, kineettinen ketju, kehon linjaus, keskustan tunnistaminen, tasapaino, tietoinen läsnäolo, laaja näkökenttä, visualisointi, jne. voisivat olla harjoituksen aiheita missä tahansa kamppailutaidossa. Itse asiassa moni asahikurssille "eksynyt" kamppailutaitojen harrastaja on kurssin jälkeen kiitellyt saamaansa teoreettista oppia, koska vastaavia asioita ei ole selkokielellä tuotu esille kamppailulajin opetuksessa!

Asahin tavoitteena ei tietenkään ole ulkoisen vastustajan kukistaminen voimakeinoilla. Asahissa "kamppaillaan" vastustajista pahinta eli omaa itseä, omaa mieltä, kehon heikentymistä ja sairauksia vastaan. Keho-­‐mieli -­‐terveystilan kohentuessa saamme myös lisää vastustuskykyä stressiä ja sosiaalista painetta vastaan. Tietoisuuden lisäännyttyä olemme valppaampia liikenteessä, työssä ja kaupungilla liikuttaessa. Vältetty vaara on voitettu vaara, vaikka ulkopuolinen ei ehkä kamppailutilannetta havainnutkaan.

Tervetuloa harjoituksiin Shaolin dojolle joka sunnuntai klo 11.15-12.00.
Osoite on Linnankatu 61, Turku, 4. kerros

Ilpo Jalamo
Asahi Nordic ry
Ohjaajakouluttaja


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Itsepuolustustaitojen kehittäminen



Oman fyysisen ja henkisen koskemattomuuden säilyttäminen ja puolustaminen ovat ihmiselle lähes perustarpeita. Itsepuolustuksen jaloa taitoa ovat jossain mielessä myös onnettomuustilanteisiin varautuminen ja suojautuminen sairauksilta. Monesti kamppailulajeista innostuneelta nuorelta unohtuvat kaksi jälkimmäistä ulottuvuutta. Harjoittelun tavoitteeksi tulee ehkä mahdollinen kilpailumenestys, maine tai kyseenalainen kunnia katutappeluissa. Tämä ei ole uusi ongelma, sillä tunnetuimpien japanilaisten budolajien oppi-isät (Ueshiba, Kano, Funakoshi) varoittivat kaikki samoista ihmisluonteen heikkouksista. He korostivat budoharjoittelun kokonaisvaltaista merkitystä ihmiselle ja hänen hyödyllisyyttään omalle yhteisölleen.

Vihamielisten, tai sellaiseksi koettujen, kansojen varalta olemassaolomme on aina turvattu samalla reseptillä: kehittämällä tehokkaampia aseita ja isomman armeijan kuin vastapuolella. Resepti toimii myös pahojen aikeiden toteuttamisessa ja pienemmässä mittakaavassa. Jos joku tosissaan haluaa vahingoittaa toista ihmistä, hänellä on apujoukko mukanaan tai kättä pidempää taskussaan. Budolajien hienot liikesarjat, eksoottiset aseet, näppärät heitot ja vuosikausia vaativat itsepuolustusharjoitukset eivät yksinään riitä kuin pienen uhan torjumiseen. Heikon tai kömpelön lajiharrastajan kohdalla eivät edes siihen ja isoa joukkoa vastaan ei taitavakaan budoka pärjää. Avuksi tarvitaan vielä isompi joukko kuin vastapuolella tai tehokkaampi aseistus. Noidankehä on valmis.

Voimia voidaan mitellä monella tapaa, esimerkiksi kehässä, tatamilla, kadulla tai pubissa. Nämä ovat useimmiten luonteeltaan urheilua tai tappelua – ei itsepuolustusta. Kun hyökkäävä osapuoli pyrkii tappamaan, vakavasti vahingoittamaan, ryöstämään ja raiskaamaan, olemme tilanteessa, jossa puolustamme itseämme – emme vain pönkitä minäkuvaamme tai kilpaile mitaleista. Silloin taistelemme kirjaimellisesti henkemme edestä.

Nykypäivän skandinaavisessa yhteiskunnassamme olemme tottuneet turvallisuuden tunteeseen ja luotamme viranomaisten kykyyn valvoa järjestystä. Enemmistö kansalaistamme ei tiedä itsesuojelun alkeitakaan ja jos virallinen koneisto takertelee, palaavat esi-isien toimintatavat nopeasti käyttöön – hyvässä ja pahassa. Tähän välimaastoon sijoittuvat itsepuolustuksen opettajat, jotka tarjoavat omaa ratkaisumalliaan. Se mikä kansalaisille on uhka, on taloudellista hyötyä tavoitteleville seuroille markkinarako: itsepuolustuskurssi!

Onko pikakurssi ratkaisu


Huolestuneiden kansalaisten täyttämä itsepuolustuskurssi pönkittää luonnollisesti järjestävän seuran taloutta, mutta mitä pikakurssilla voi oppia? Aivan yhtä paljon kuin vastaavan pituisella ruoanlaitto- tai kielikurssilla. Pikakurssi antaa pikatietoa, mutta todellista taitoa on turha odottaa. Henkilökohtaisesti kannatan perinteistä ja pitkäjänteistä budoharjoittelua, mutta eivät pikakurssit hyvän ohjaajan opastamana huijaustakaan ole. 

Pikakurssi voi lyhyen esittelyn ohella innostaa itsepuolustustaidon laajempaan opiskeluun, antaa pieniä vinkkejä oman turvallisuustilanteen kartoittamiseen tai tarjota jopa pienen tempun siihen, miten selvitä vastustajan napatessa hihasta kiinni. Ennen kaikkea lyhytkin kurssi voi opettaa miten minimoida vaaratilanteet: vältetään vaaralliseksi tiedettyjä paikkoja ja liikkumista huonosti valaistuilla alueilla, vältetään liikkumista kaupungilla humalassa tai yksin, tiedostetaan ympäristö ja tarkkaillaan sitä aktiivisesti, reagoidaan välittömästi mahdollisen uhan ilmaantuessa esimerkiksi poistumalla paikalta tai soittamalla apua. Pikakurssi voi olla myös hyvä silta pidempiaikaisen budoharjoittelun aloittamiseen.

Kamppailulajien harjoittelu ja itsepuolustus




Mielestäni Shaolinin kaltaisilla perinteisillä budoseuroilla on arvokas paikkansa ihmisten turvallisuuden ja itsepuolustustaidon vahvistamisessa. Dojolla harjoitellaan kontrolloidusti hyviä käytöstapoja noudattaen ja osallistujien loukkaamattomuutta kunnioittaen. Se on paikka, johon kaikki rodut, uskonnot, ikäryhmät ja kansallisuudet ovat tervetulleita. Salilla, pukuhuoneissa ja tatamilla opitaan tuntemaan harjoitustoverit. Saattaa olla, että emme aina ymmärrä toistemme ajattelua tai puhumaa kieltä, mutta budolajien "kieli" on kaikilla sama. Ihmisen toiminta, liike ja suhtautuminen ovat dojolla universaaleja, eikä niissä voi valehdella. Valehtelu onnistuu vain sanoilla. Hyvä ihminen on hyvä ihminen, huono ihminen on huono – koulutuksestaan, sosiaalisesta asemastaan, ihonväristään tai varallisuudestaan riippumatta. Budoharjoittelu kehittääkin ihmisluonteen lukutaitoa pintaa syvemmälle.

Dojolla pienen kähinän selvittämiseen tarvittavat fyysiset taidotkin kehittyvät, mutta olennaisinta on tietoisuuden kehittyminen. Pari teknistä temppua takataskussa ja säännöllisen harjoittelun kautta vahvistettu keho sekä asenne toimivat varmistuksena. Pitkäjänteisen harjoittelun välityksellä harrastajan itseluottamus kohenee, kunto paranee, sairauksien vastustuskyky kohenee ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kehittyy.

Opitaan siis todellista itsepuolustustaitoa, eikä väkivallan kukistamista isommalla väkivallalla.

Tule Shaolin dojolle ja löydä oma lajisi. 

Ilpo Jalamo
Karate 7. dan
Tai chi -opettaja
Shaolin dojon perustaja