Shaolinin harjoittelijoita maailmalla

Turku Aikikain aikidoharjoittelija Kimi Kärki vietti puoli vuotta USA:ssa ja työtehtävien ohessa ehti harjoitella aikidoa. Tässä Kimin kokemuksia maailmalta.

Aikidoa Yhdysvalloissa

Saatuani rahoituksen Fulbright-tutkijana muutin puoleksi vuodeksi Clevelandiin, Ohion osavaltioon. Alkuvuosi 2017 on siis kulunut siellä missä kaikki on ainakin näennäisesti suurempaa ja kauniimpaa. Luonnollisesti halusin myös selvittää pitääkö tämä paikkansa myös aikidon osalta. Otin hyvissä ajoin yhteyttä Cleveland Aikikaihin ja sainkin ystävällisen tervetulotoivotuksen.

Aloitin kuitenkin reissuni viipymällä muutaman päivän New Yorkissa. Silloin tuli luonnollisesti mieleen tsekata Manhattanin keskikaupungilla sijaitseva New York Aikikai, jota on samassa yllättävän pienikokoisessa dojossa jo vuodesta 1960-luvun puolivälistä ylläpitänyt Yoshimitsu Yamada Shihan 8. dan. Suomen aikidoliiton passilla pääsi treenaamaan ja 60 dollarin gin pystyi ostamaan paikan päältä. 20 dollarilla sai osallistua kaikkiin saman päivän harjoituksiin. Tuona tammikuisena päivänä Yamada ei ollut paikalla, ohjaajana toimi kahdessa valitsemassani tunnin sessiossa erinomainen Donovan Waite Shihan 7. dan. Tämä englannissa aikidon aloittanut sulavaliikkeinen opettaja on tunnettu erityisesti ukemiharjoittelua koskevista korkeatasoisista videoistaan – kannattaa tsekata. Itse harjoitukset olivat tekniikkapainotteisia, nopeatempoisia ja sisälsivät sekä tachi- että suwariwazaa. Yamadan alaisissa dojoissa vain mustavöiset käyttävät hakamaa, paikalla olleista ehkä puolet olivat vähintään shodan-tasolla.

Yksi laji - monta näkemystä

Muutama sana aikidon jännitteistä Yhdysvalloissa: Yamada on United States Aikido Federationin johtaja, Cleveland Aikikai taas kuuluu Aikido Schools of Ueshiban (ASU) alle, jota johtaa Mitsugi Saotome Shihan 8. dan. Hän saapui Yhdysvaltoihin 1975, ollen Yamadan tapaan O-sensei Morihei Ueshiban oppilas, eikä halunnut toimia Yamadan organisaation alla. Jännitteet ovat jatkuneet tähän päivään, kummallakin on oma erillissuhteensa Tokiossa sijaitsevaan Hombu Dojoon. Pääsin siis kokemaan hiukan molemmissa, eikä kummassakaan ollut valittamista. Egot egoina, aikido aikidona. Toivottavasti tulevaisuudessa nämä porukat voivat yhdistää voimiaan, aikido ei kuitenkaan ole Yhdysvalloissa aivan valtavan suosittu budolaji.

Cleveland Aikikai

Cleveland Aikikain treenaajaporukka oli aika tiivis, yhteensä seurassa harjoittelee aktiivisesti suunnilleen 15 henkeä, harjoituksissa oli ohjaajasta riippuen 3-10 henkeä kerrallaan. Porukka on valtavan mukava, mukaan oli helppo tulla ja moniin harjoittelijoihin tuli tutustuttua hyvin. Pääohjaaja Jeff Hadley 4. dan on perehtynyt eritysesti Saotomen asetekniikoihin. Muista ohjaajista Puolasta emigroitunut Andrzej Siwkiewicz 4. dan tuntui aikidoltaan läheiseltä, hänen kanssaan uken täytyi olla terävänä, koska aina välillä hän haastoi heitoillaan ja ukemi täytyi tehdä kovana. Hän on varsinaisesti 50 kilometerin päässä sijaitsevan Oberlin Aikikain pääopettaja. Vierailevia opettajia tulee 3-4 kertaa vuodessa joko Clevelandiin tai Oberliniin. Viime vuosina esimerkiksi Mitsugi Saotome, Hiroshi Ikeda, William Gleason, Wendy Whited ja Ellis Amdur ovat opettaneet täällä. 

Ehdoton oman reissuni aikidoa koskeva huippukohta oli Cleveland Aikikain talviseminaari, jonka veti tammikuun lopussa viikonlopun mittaisena William Gleason Shihan 7. dan. Hän on erittäin kokenut ja pedagoginen opettaja, jonka nykyinen erityiskiinnostus kohdistuu internal training -harjoitteluun ja aiki-vartalon rakentamiseen soolo- ja pariharjoitusten avulla. Gleasonin tapa ohjata on yhdistelmä selkeää luennointia ja kädestä pitäen näyttämistä. Muun muassa saimme vuorotellen kokeilla, kuinka hänen pohjelihaksensa ja niitä ympäröivät sidekudokset liikkuvat spiraalina vartalon kiertyessä sooloharjoitteessa. Harjoitusten kohteena olivat vartalon pehmeät sidoskudokset (fascia), oikeanlainen asento, tasapaino, ”jouset”, eli selkäranka, kädet ja jalat. Osittain Gleasonin opit tulevat Japanissa vietetyistä kymmenestä vuodesta 1970-luvulla, jolloin hän oli erityisesti Seigo Yamaguchi Shihanin 9. dan oppilaana, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on kuulunut pieneen piiriin, joka on syntynyt Dan Hardenin ympärille ja joka pyrkii palaamaan O-Sensein aikidon perusteisiin, erityisesti Daito ryu aiki-jutsun sooloharjotteisiin. Olen nyt aloittelijan silmin hiukan yrittänyt ymmärtää mistä tässä on kysymys. Koko vartalon rakenne muodostaa spiraalissa liikkuvan linjan jaloista haran kautta kyynärpäihin asti. Kädet, mielen jatkeina, suuntaavat näin muodostuvaa voimaa. Sitä suunnatessa keho on tasapainossa ”taivaan ja maan välissä leijuvalla sillalla” – eli In ja Yo harmonisoivat omassa kehossa, ei suhteessa ukeen. Horjutus, kuzushi, siis tapahtuu heti ensi kontaktissa, eli uken kanssa ei pyritä harmonisoimaan vaan uke sopeutuu. Gleason on myös kirjoittanut kaksi kirjaa, The Spiritual Roots of Aikido (1995) ja Aikido and the Words of Power (2009), joista jälkimmäinen keskittyy kotodama-äänioppiin. Minulla on molemmat, voin lainata tarvittaessa.

William Gleasonin näkemyksiä aikidon perinnöstä

Haastattelin seminaarin loppupuolella Gleason Shihania ja aion tarjota juttutuokiomme tulokset Suomen Aikidoliiton lehteen – toivottavasti pääsette syksyllä lukemaan. Sävy on aika provokatiivinen suhteessa aikidon tilaan tänä päivänä, Gleason on sitä mieltä että todella harvat O-sensein oppilaat ymmärsivät edes osan tämän aikidosta ja sen taustalla olleesta myyttisestä ajattelusta; näihin harvoihin Gleason vaikutti laskevan ennen muuta Yamaguchin, Hiroshi Tadan, Morihiro Saiton, Michio Hikitsuchin, Gozo Shiodan ja Rinjiro Shiratan. Provokatiivisuus tulee siis siitä, että Gleasonin mielestä jo toinen Doshu, Morihei Ueshiban poika Kisshomaru, muutti yhdessä Koichi Tohein kanssa aikidoa radikaalisti pois alkuperäisestä. Mutta se siitä tässä vaiheessa, kiinnostava nähdä mihin tämä ryhmittymä etenee. Gleason olisi todella mielenkiintoista saada Suomeen opettamaan joskus. Hiroshi Ikedakin taisi joku aika sitten käydä ja huhujen mukaan Gleason saattaa olla huomattavasi selkeämpi opettaja… 

Muutoin aikidoharjoittelu oli Clevelandissa aika samanlaista kuin Turussa, ehkä pääosin hiukan pehmeämpää, jopa varovaista. Bokkenin sijasta asekatoja harjoiteltiin usein nahkaan vuoratuilla shinailla, mikä sekin perusteltiin loukkaantumisriskin pienentämisellä ja toisaalta mahdollisuudella lyödä hiukan nopeammin. Osallistuin myös seuran tunnetuksi tekemiseen: huhtikuussa järjestettävä Cleveland Asian Festival on jo pitkään esitellyt kaupungin aasialaisen osan eri toimijoita, ja Cleveland Aikikai järjestää siellä näytöksen vuosittain. Oli erittäin hauskaa osallistua näytökseen, itselleni osui katadori-muodosta tehtäviä tekniikoita ja tantodoria eli puukkohippaa. Clevelandiin jäi monta uutta ystävää, kutsuin heitä toki Suomeen ja dojollemme käymään.

Kirjoittelen tätä paluumatkallani ja Suomeen saavun sopivasti juhannusaattoa viettämään. Nähdään tatamilla!

Osoitteita:

New York Aikikai

142 W18th Street

Cleveland Aikikai

Asian Town Centre

3820 Superior Avenue

Onegaishimasu,

Kimi Kärki

3. kyu, Turku Aikikai

Shaolin 40 vuotta tapahtumia: Kamppailun workshop 6.5. sekä juhlanäytöksen valmistelua

Harrastajan näkökulmasta kolmen huippuvalmentajan yhteinen työpaja oli mahtava kokemus. Kymmenien vuosien kokemus näkyi toteutuksen varmuudessa ja harjoitusten vankassa sisällössä. Vaikka jokaisen valmentajan yksittäinen työpaja olikin suhteellisen lyhyt, jokainen niistä tarjosi rutkasti eväitä sekä uusille että vanhoille tekijöille.

Kaj Westersundin työpajassa keskityttiin Pekiti Tirsia Kali taistelulajista tuttuihin tekniikoihin. Hienostuneen etäisyyden ja kulmien hallinnan yhdistyessä virtaaviin vastahyökkäyksiin sekä lajia tuntemattomien että hieman kokeneempien harrastajien koordinaatio oli koetuksella. Haastavat harjoitteet ja periksiantamattomat harjoittelijat loivat työpajaan keskittyneen ja tiiviin tunnelman, jota leikkasivat vain harjoitusveitsien viillot ja onnistumisen riemu.

Ilpo Jalamon työpajassa hiottiin aseettoman kamppailun ajoitusta ja taktista silmää. Valmentajan kokenut ja tarkka katse löysi parannettavaa sekä kokemattomien että kokeneiden kamppailijoiden tekniikassa ja hien virratessa parannusta todellakin tehtiin. Ajoitus ja asenne olivat tarpeen, sillä taistelun tuoksinassa jähmettyvälle oli tarjolla mustelmia. Kun asenne ja hönkä ovat kohdallaan, voi kamppailutilanteesta nautiskella antaumuksella.

Juri Levkinin työpajassa tutkittiin vastustajan voiman neutralointia ilman oman voiman käyttöä. Jurin ehdoton asiantuntemus ja tarkat neuvot olivat tarpeen näissä äärimmäisen syvällisissä harjoituksissa. Itselleni nämä harjoitteet olivat hyvin haastavia, mutta kun vihdoin onnistumisen hetki koitti, oli myös tunne hieno. Jurin suorittamana tekniikat näyttivät niin kovin helpoilta, mutta siihen pisteeseen päästäkseen on harjoiteltava pitkään ja sinnikkäästi.

Shaolinin juhlanäytös on työn alla

Shaolinin suurnäytöksen rattaat lähtivät toden teolla pyörimään 40-vuotisjuhlallisuuksia valmistelevan ryhmän ja ohjaaja Ville Kurjen yhteisessä palaverissa. Käsillä olevan näytöksen potentiaali on valtava. Rikkaalla ideoinnilla, huolellisella suunnittelulla ja ankaralla harjoittelulla tilaisuus voi lopulta tarjota yleisölle syvällisesti sivistävän tietopaketin kiinnostavassa ja viihdyttävässä muodossa.

Palaverissa päätettiin suuntaviivat näytöksen rakenteelle. Suunnitelman mukaan näytöksessä käytäisiin läpi Shaolin dojon historiaa 70-luvulta tähän päivään. Eri lajien osuuksista koostuva kokonaisuus tarjoaa tietoa jokaisesta lajista. Tietoa, jota valmentajille ja lajiyhteisölle on vuosikymmenten aikana kertynyt mittaamattoman paljon.

Näyttää siltä, että loppuvuosi 2017 tulee pitämään sisällään rohkeaa ideointia ja ankaraa harjoittelua. Tiedossa on paitsi hikeä ja hampaiden kiristystä, myös iloa ja onnistumista. Uskon, että yhdessä kykenemme luomaan kaikkien aikojen näytöksen, 

Lippuja alamme myydä syksyllä ja juhla on joulukuun 2. päivä. Merkkaa kalenteriisi.

Tervetuloa Shaolin dojon 40-vuotisnäytöksen!

Jani Heiskanen

karate- ja tai chi-ohjaaja

Shaolin 40 vuotta kamppailua ja hyvinvointia

Ilpo Jalamo ja Motokatsu Inoue

Elämme vuotta 2017 ja Shaolin juhlii 40 toimintavuottaan. Salilla harjoitellaan aamuisin, päivisin, iltaisin, arkisin ja viikonloppuisin.  Shaolin on tärkeä turkulainen liikuttaja ja harrastusten tarjoaja.

Vuosien varrella on moni kulkenut Shaolinin portaita ja osa alkuaikojen aktiiveista tekee sitä vieläkin.

Ensimmäisen kerran Shaolin mainittiin kesällä 1976. Silloin Matti Parviainen, Leif Hermansson sekä Ilpo Jalamo allekirjoittivat perustamiskirjan. Seuraavana vuonna Ilpo Jalamo toi Japanista mukanaan Yuishinkai karatejutsun ja kobudon. Shaolin perustettiin ja alkoi kiinteistön etsintä. Se löytyi Nahkurinkadulta vuonna 1978. Näiden kolmen vuoden aikana Shaolinin perustamisen aikakirjat kirjoitettiin.

Shaolin ry perustettiin 1976 ja yhdistys lakkautettiin 1979, jolloin Ilpo Jalamo jatkoi salitoimintaa yritysmuotoisena.

Mitä alkuvuosina harjoiteltiin

 

Leif Hermansson

Karate ja kobudo olivat Shaolinin ensimmäiset lajit, mutta escrima tuli mukaan heti 80-luvun taitteessa. Jujutsu astui myös salille samoihin aikoihin. Jujutsun valmentajaksi kutsuttiin lajin legenda Auvo Niiniketo. Mukaan tuli myös kick boxing. Shaolinin kick  boxing –ottelijat saavuttivat myös arvokisamitaleita.

Tai chi tuli mukaan 1979, jolloin salilla pidettiin ensimmäinen peruskurssi.

Vuosikymmenen varrella Shaolin kasvatti uuden lajisukupolven, joka aikanaan oli valmis nousemaan omille siivilleen ja siirtymään omiin saleihinsa.

Vuosikymmen vaihtui uusin ilmein

Petteri Silenius

Kun 90-luku alkoi, tuli mukaan uusia kasvoja. Ilpo sai Kai Westersundin puhuttua Shaolinille. Turkulaisten onneksi Kaitsu päätti sitten muuttaa tänne kokonaan. Kai Westersundin johdolla Shaolinin jujutsuryhmä nostettiin uudelleen voimiinsa.  Kaitsu otti haltuunsa myös escrimaohjauksen.

Ennen kuin vuosikymmen saatiin loppuun tuli mukaan Petteri Silenius sekä Turku Aikikai. Uusina lajeina sen myötä tuli mukaan aikido, iaido, katori shinto ryu sekä sittemmin myös kahvakuula. Nyky-Shaolin alkoi muotoutua.

Millenium

Vuosi 2000 taittui varsin nopeasti digiaikaan ja myös Shaolin alkoi näkyä verkossa. Ajatuksia alkoi muhia remontista salilla. Tuli ideoita markkinointiin ja kotisivuja tehtiin. Shaolin oli alusta asti mukana kehityksessä ja kotisivujen kautta kerrottiin aktiivisesti toiminnasta ja kursseista. Uuteen aikaan mentiin perinteitä kunnioittaen ja tatamialue oli edelleen samaa henkeä, jota se oli ollut alusta asti.

Toiminta vakiintui hienosti lajien ympärille ja uusia kehiteltiin. Asahi oli uuden vuosituhannen lapsi ja siinä oli Shaolin Ilpo Jalamon kautta vahvasti mukana. Tulevaisuuden Shaolin oli nurkan takana.

Vuosi 2013 oli nyky-Shaolinin alku. Siirryimme uuteen osoitteeseen Linnankadulle jokirannan tuntumaan.

Vuosi 2013 oli käänteentekevä myös Shaolinin hallinnolliselle vastuutoiminnalle. Ilpo Jalamo siirtyi taustalle ja Turku Aikikai otti vastaan salin organisoinnin. Ilpo on aktiivisesti kuitenkin mukana lajitoiminnassa sekä tärkeänä neuvonantajana. Sali toimii edelleen alkuperäisen Shaolinin hengessä.

Academy of…

Vuodet vierivät, vöiden värit vaihtuvat, harjoittelijoita jää polun varrelle, uusia tulee, mutta Shaolin pysyy.

Alkuaikojen aktiiveilla oli haaveensa. Osa on toteutunut, osa muuttunut ja uusia ajatuksia on tullut vuosien varrella. Kamppailulajien yliopistosta on leikinlaskun sijaan tullutkin todellinen. Shaolin tarjoaa alkeisopetusta, jonka jälkeen oppilas voi siirtyä lajinsa perusopetuksesta syventäviin opintoihin. Osa laajentaa osaamistaan sivuopintoihin toisessakin lajissa. Jotkut jatkavat opettajatasolle asti opettaakseen uusia peruskurssilaisia alkeisiin. Sitten ovat ne muutamat harvat, jotka käyvät hakemassa lajinsa oppia korkeilta opettajilta muualta. Sitten he palaavat lajinsa korkea-arvoisina opettajina ja esikuvina.

Shaolin on lajiensa yliopisto – Academy of Martial Arts

Dojoni on linnani

Salimme on vuonna 2017 monipuolinen hyvinvoinnin ja kamppailun talo. Toimimme kahdessa kerroksessa uudessa salissamme Linnankadulla. Meillä voi harjoitella kamppailua, budoa tai käydä oppimassa mielen ja kehon yhdistämistä ja rauhoittumista tai yksinkertaisesti haastaa kehon voimavarat äärimmilleen. Shaolinilla voi vaikka rentoutua saunaillan merkeissä. Salilla voi pitää kokouksia ja koulutuksia.

Kaiken perustana ovat kuitenkin ne samat ajatukset, joiden peruskivet muurattiin 40 vuotta sitten.

Suhtaudumme avoimin mielin niin nykyisiin lajeihimme kuin uusiin ideoihin. Kaiken perustana on kuitenkin keskittyminen pitkäjänteiseen itsensä kehittämiseen fyysisesti ja henkisesti.

Kuten Ilpo Jalamo kirjoitti Shaolinin 20-vuotisjulkaisuun 20 vuotta sitten: ”Lajin oppiminen vaatii aikaa, säännöllisyyttä ja peräänantamattomuutta”. Siinä on sitä elämän ohjetta Turun Shaolinin salilta.

Onnea juhlavuoteen, Shaolin. Onnea meille shaolinilaisille

Risto Lehto

Turku Aikikai ry puheenjohtaja

Mitä jooga oikeastaan on?

”Jooga on ikivanha psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sopii kaikille omasta terveydestään, hyvinvoinnistaan ja henkisestä kasvustaan kiinnostuneille.” Tämä ei ehkä aukea kovin hyvin, jos ei ole koskaan osallistunut joogatunnille. Ja vaikka olisikin, niin lause herättää lisää kysymyksiä, kuten: ”Mitä tarkoittaa psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä?” ja ”Pitääkö minun olla kiinnostunut henkisyydestä, jos haluaisin joogata?” Käsitellään näitä kysymyksiä lisää alempana.

Toinen kysymys: ”Kuka voi joogata?” sisältää yleensä ajatuksen, että minä en voi mennä joogatunnille, koska olen niin jäykkä, että en ole koskaan saanut edes sormenpäitä lattiaan. Miten ihmeessä voisin saada jalan niskan taakse tai seistä päälläni? Joogaohjaajien ja -opettajien vakuuttelut, että jalkaa EI tarvitse saada niskan taakse eikä päälläkään tarvitse seistä, eivät tunnu olevan kovin tehokkaita.

Edelleen elää sitkeä myytti mutkalle kiertyvästä joogista, joka ei syö eikä juo, vaan kasvattaa pitkää tukkaa ja partaa istuen päivät pitkät lootusasennossa tai muussa hyvin eriskummallisessa asennossa. Totuus on, että nykypäivänä länsimaisssa erittäin harva joogaa tällä tavalla. Suurin osa joogaajista on ihan tavallisia ihmisiä, kuten sinä ja minä. Suuri osa joogaajista ei taivu kovin monelle mutkalle, eikä istu montaa tuntia päivässä meditoimassa pieniä kelloja kilistellen. Olipa kunnon cliché, mutta siinä se nyt tuli.

Konkreettisesti: kuka sitten voi joogata?

”Joogaa voivat harjoittaa kaikenikäiset ja kaikenkuntoiset, sillä se on lempeä ja tehokas itsehoitomenetelmä, joka sopii lapsille, nuorille, aikuisille ja senioreille, niin naisille kuin miehillekin.”

Miksi sitten monissa kuvissa joogaajat ovat asennoissa, jotka näyttävät todella haastavilta ja monimutkaisilta? Sellaisilta, joihin tavallinen matti tai maija meikäläinen ei ikinä taivu. Tai naapurin mummo tai pappa.

Hyvä kysymys. Sanoisin, että mediassa ja joogakirjoissa näyttää olevan vallalla trendi, jossa jooga rinnastetaan elinvoimaisuuteen, timmiin kroppaan, dynaamisuuteen ja notkeuteen. Instagrammiin postataan kuvia, joissa ollaan näyttävissä asennoissa Himalajalla, tai rannalla tai puistossa auringonlaskun aikaan.

Facebookissa liikkui jokin aika sitten Youtube-video, jossa hauskalla tavalla tuotiin esiin se tosiasia, että yleensä hienon joogakuvan takana on lukuisia yrityksiä pysyä pystyssä haastavassa asennossa suihkulähteen reunalla, ja kuva on napattu juuri sillä hetkellä, kun on saatu tasapaino säilymään hetkeä pidempään. Kuvaustilanteissa harvoin tehdään oikeasti keskittynyttä joogaharjoitusta, sillä tarkoitus on yleensä tallentaa kauniita fiilistelykuvia eri asennoissa. Onhan myös ihmiselle ominaista haluta haastaa itseään ja iloita saavutuksista, kuten silloin kun hallitsee haastavan asanan. Nykypäivänä tuo hetki halutaan taltioida ja jakaa se kuvan muodossa kavereille ja muulle maailmalle sosiaalisessa mediassa.

No miten tämä liittyy siihen, että voiko jäykkä meikäläinen tulla joogatunnille?

Tarkoitus oli lähinnä kertoa, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Median ja kirjojen joogakuvat kertovat vain osan totuudesta, ja tavallisilta joogatunneilta ei mediassa paljon kuvia näy. Itse asiassa jooga ei näytä kovin kummoiselta ulospäin, jos siitä riisutaan näyttävät asennot, tai asennot ylipäätään. Suurin osa joogasta kun tapahtuu sisäpuolella. On myös tärkeää muistaa, että ne, joilla on fyysiset edellytykset tehdä joogaharjoitusta, jossa voima, notkeus ja dynaamisuus ovat läsnä, voivat kokea hyvää ja syvää mielenrauhaa omassa harjoittelussaan.

Tärkeää on ymmärtää, että me olemme kaikki erilaisia yksilöllisine tarpeinemme. Tästä johtuen jotkut tarvitsevat fyysisesti voimakkaampaa joogaa pystyäkseen rentoutumaan ja unohtamaan päivän ajatukset. Toisten taas on helpompi hellittää ja hiljentyä sellaisessa joogassa, jossa tahti on hyvin rauhallinen ja asennot ja liikkeet yksinkertaisia ja helppoja. Ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa joogata.

Jos siis uskaltaudun joogatunnille jäykkyydestä huolimatta, mitä siellä tehdään?

Koska pidän itse rauhallisesta harjoituksesta, kerron siitä. Hathajoogatuntien alussa yleensä rentoudutaan ja virittäydytään harjoitukseen selinmakuulla, jonka jälkeen usein lämmitellään raajat ja niska-hartiaseutua.  Sitten kehoa ja erityisesti selkärankaa valmistellaan monipuolisesti venytyksin, kierroin ja eteen- ja taaksetaivutuksin itse asanaharjoitusta varten. Joihinkin asentoihin voidaan jäädä pidemmäksi aikaa hiljentymään. Tämän jälkeen rentoudutaan ja hiljennytään vastaanottamaan koko harjoituksen vaikutuksia joko selinmakuulla tai istuen.

No tuohan kuulostaa sellaiselta, että voisin tullakin kokeilemaan. Mutta mistä tiedän mikä tunti sopii juuri minulle?

Itselle sopiva jooga löytyy kokeilemalla erilaisia joogatunteja, ohjaajia ja joogasuuntauksia. Kun Se Oikea osuu kohdalle, sen kyllä tietää kehon ja mielen hyvänolontunteesta.

Vielä yksi kysymys: onko joogalla jotain erityisiä vaikutuksia? Mitä siitä saa?

Tässä voimmekin palata alun kahteen kysymykseen: ”Mitä tarkoittaa psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä?” ja ”Pitääkö minun olla kiinnostunut henkisyydestä, jos haluaisin joogata?”

Joogassa käytetään siis joogaliikkeitä, hengitys- ja rentoutumisharjoituksia sekä hiljentymistä eli meditaatiota hyvän terveyden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Psykofyysinen tarkoittaa, että jooga vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mieleemme ja kehoomme. Esim. rauhallinen hengitys saa kehon ja lihakset rentoutumaan, ja kehon rentoutuminen puolestaan vaikuttaa mieleen rauhoittavasti. Kun mieli rauhoittuu ja vähitellen hiljenee, keho edelleen hellittää, ja rentous ja rauhan tunne syvenevät.  Näin säännöllisen joogaharjoituksen myötä hyväätekevät vaikutukset siirtyvät kehon ja mielen lisäksi arkipäiväisiin toimiimme ja ajatteluumme: äkkipikaisuus lientyy, kärsivällisyys lisääntyy, suhtautuminen itseen ja muihin muuttuu positiivisemmaksi. Ja monilla niskan ja selän jumitukset helpottavat, unenlaatu paranee, tasapainoaisti kehittyy, vain joitain mainitakseni.

Lopuksi vielä vastaus henkisyyttä koskevaan kysymykseen: ei tarvitse olla kiinnostunut henkisyydestä aloittaakseen joogan. Harjoitusmenetelmänä joogaan kuuluu monia osa-alueita, joista asanaharjoitus on vain yksi. Länsimaissa joogaan tutustutaan yleensä juuri asanaharjoituksen kautta, eli osallistumalla joogatunneille. Joogaan kuuluu kuitenkin myös mm. joogafilosofia ja eettiset ohjeet, joita kohtaan kiinnostus herää usein sitten, kun joogaa on harjoittanut jonkin aikaa. Toisaalta jotkut ovat eritoten kiinnostuneita joogateksteistä, harjoittamatta lainkaan asanaharjoitusta. Joogasta löytyy monia teitä kehon ja mielen notkeuden kehittämiseen ja hyvän terveyden vaalimiseen.

Suomen Joogaliiton mukaan jooga ei kuitenkaan ole oikotie terveyteen ja mielenrauhaan, vaikka säännöllinen joogan harjoittaminen yhdessä terveiden elintapojen kanssa edistääkin myönteisten elämänasenteiden omaksumista, henkisen elämän syvempää tiedostamista ja kokonaisterveyttä.

Jooga on suurimmaksi osaksi kokemus, ja siksi ulkoista asanaa tärkeämpää on sisäinen asenne.

Äijäjoogan kehittäjää, Veikko Tarvaista lainatakseni: ”Mitä jäykempi äijä, sen parempi.”

Tervetuloa Shaolin dojon joogatunneille.

Kaunista, kokemuksellista ja antoisaa joogasyksyä kaikille joogasta kiinnostuneille toivottaa

Maisa Suominen
Joogaohjaaja
Jooganopettaja SJL® -koulutuksessa

Jooga kuuluu kesään

Kuva Tero Rantaruikka

Miten olisi puisto- tai takapihajooga? Entä parveke- tai uimarantajooga? 

Moni kaipaa joogaa osaksi kesäänsä. Toisaalta osa meistä siirtyy sulavasti kokonaan muihin harrastuksiin, alkaa mökkeillä, heittää frisbeegolfia, purjehtia tai hoitaa puutarhaa. Kesällä on ihana olla ulkona.

Onneksi joogata voi missä tahansa. Koska jooga on oikeastaan asenne ja mielentila. Se on sitä, että lakkaa murehtimasta turhia ja keskittyy meneillä oleviin asioihin. Siihen kuuluu myös ajatus, ettemme koskaan ole valmiita emmekä täydellisiä. Jos olet aiemmin harjoitellut vain ryhmässä, voit ehkä tänä kesänä edetä pienin askelin ja uskaltaa tehdä ihan omaa harjoitusta, jos tunnet siihen kiinnostusta. Voit ehkä pyytää ohjaajaltasi ideoita kesäksi, katsoa nettivideoista vinkkejä tai lainata kirjastosta kirjoja.

Tai voit vain kuunnella omaa kehoasi, leikkiä kissaa kun siltä tuntuu, tervehtiä kesäaamun aurinkoa omalla terassilla, keskittyä hengitykseen grillaamisen lomassa, ojentaa selän tv:tä katsellessa. Voit venytellä rennosti mökillä, keskittyä joogisesti puttaamiseen golf-kentällä tai ehkä meditoida tuijottamalla kaukaisuuteen tai nyppimällä rikkaruohoja. Ilman suorittamista ja paineita. Arkipäiviin voi ripotella pieniä joogahetkiä sinne tänne. Viisitoista minuuttia omaa joogaa joka kesäpäivä on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin puolitoista tuntia ohjattua harjoittelua kerran kuussa. Voit myös osallistua joogayhdistyksen kesäjoogaan, ihan vaikka kertamaksulla, ilman sen kummempaa sitoutumista. Mikään tapa joogata ei ole väärä niin kauan kuin harjoittelet omien tarpeidesi mukaan, tekemättä itsellesi väkivaltaa esimerkiksi liian voimakkaalla harjoituksella.

Toisaalta, pienestä tauosta voi olla hyötyäkin: kun palaa syksyllä ryhmään, voi huomata selvän eron kevääseen. Jos oman kropan kuuntelu on kesällä jäänyt vähemmälle, on usein yllättävää ikään kuin kohdata oma keho uudestaan. Ai, tällainenko se olikin. Tuntuupa olo kankealta. Miksi en ole edes venytellyt koko kesänä? On helppo katua, tuntea pettymystä itseen tai jopa voimattomuutta. Näinkö tämä taas meni?

Siinä kohtaa on hyvä muistaa olla itselleen armollinen. On taas oivaltanut jotain. Sekin on joogaa.

Katso joogan kesäaikataulut sivuiltamme www.shaolin.fi tai www.turunjooga.fi

Thua Aalto
Joogaohjaaja
Turun Joogayhdistyksen sihteeri

Asahi ja kamppailulajit

Asahi on kehitetty terveyttä ylläpitäväksi tai sitä kohentavaksi liikuntamuodoksi. Sitä ei voi varsinaisesti rinnastaa kuntourheiluun. Monet kuntoilulajit ovat useimmiten helpotettuja muunnelmia kilpaurheilulajeista, eivätkä niiden lähtökohtana ole olleet terveyteen liittyvät päämäärät. Tätä eivät kuntoilun ystävät aina tiedosta saadessaan kuntoilun kylkiäisinä rasitusvammoja, mustelmia ja muita normaalia elämää haittavia ongelmia. Sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe" ei ole syntynyt tyhjästä.

Asahin kehitystyössä on lainattu periaatteita itämaisista terveyslajeista, mutta asahi on rakennettu länsimaisen ajattelumallin mukaisesti ja lääketieteen oppeja kunnioittaen. Siitä puuttuvat kokonaan teoriat, joita ei voida näyttää toteen länsimaisen tieteen menetelmin, sekä moneen itämaiseen terveyslajiin liittyvä mystiikka. Asahin liikesarjat on loogisesti rakennettu ja ne pohjautuvat yksinkertaisille, mutta syvällisille periaatteille. Asahissa ei ole kysymys voimisteluliikkeistä, joita jäljittelemällä voisi sanoa harjoittavansa asahia. Jos liikkeestä puuttuvat asahin harjoitusperiaatteet, ei harjoitusajatus – eikä harjoituksen vaikutus – ole sama kuin aidossa asahissa.

Asahin alkuperäinen kehitysryhmä muodostui oman panokseni ohella Timo Klemolasta, Keijo Mikkosesta ja Yrjö Mähösestä. Koulutettuja asahiohjaajia on nykyään yli 600, joten uusia vaikutteita tulee "perustaja-­‐isien" ohella monelta taholta, ja harjoitusryhmissä saadut kokemukset siirtyvät koulutusohjelmiin sekä käytäntöön. Asahihan ei ole vielä valmis tuote, vaan se kehittyy edelleen. Asahista on tulossa hyvää vauhtia pohjoismainen terveystaito, jota ennakoiden olemme perustaneet Asahi Nordic ry:n.

Juuret kamppailussa

Meillä neljällä asahin perustajajäsenellä on terveyteen liittyvän kiinnostuksen ohella muutakin yhteistä, nimittäin kamppailulajitausta. Ei vain muutaman vuoden, vaan vuosikymmenien kokemus japanilaisista ja kiinalaisista taistelutaidoista. Sinänsä kummallinen yhteensattuma, sillä terveyden ihannoinnilla ja kamppailutaitojen harjoittelulla ei ensi kuulemalta voisi ajatella olevan paljon yhteistä.

Asahi Nordicin perustajat Yrjö Mähönen ja Ilpo Jalamo

 

Asahilla on kuitenkin samankaltaisia piirteitä kamppailutaitojen kanssa periaatteiden tasolla. Asahi jopa kehittää itsepuolustukseen liittyviä ominaisuuuksia. Ei kylläkään siten, että asahitaidoilla voisi heittää vastustajan kumoon. Tätähän useimmat ajattelevat puhuttaessa itsepuolustuksesta. He kuitenkin unohtavat itsepuolustuksen korkeimman tason – kyvyn välttää tai ennakoida tilanteita, joissa voimakeinot jäävät ainoaksi vaihtoehdoksi. Toisinaan fyysistä itsepuolustuskykyä edellyttävät tilanteet olisivat vältettävissä nopealla ajattelulla, ennakoinnilla, myötäelämisellä tai sosiaalisen kanssakäymisen taidoilla.

Joskus itsepuolustustaitoa tarvitaan myös kyvyssä puolustaa itseään omalta itseltään. Ei ole harvinaista, että ihmiset laiminlyövät kehoaan, mieltään ja henkilökohtaisia arvojaan omalla elämäntyylillään. Asahiharjoittelu saattaa muuttaa tämän toimintamallin, tai ainakin saa pohtimaan näitä asioita – mikäli asahia harjoitetaan oikein, ei vain ulkoisia liikkeitä kopioiden.

Asahin harjoitusperiaatteet

Asahin harjoitusperiaatteet: rentous, liike-­‐hengitys-­‐mieli, kineettinen ketju, kehon linjaus, keskustan tunnistaminen, tasapaino, tietoinen läsnäolo, laaja näkökenttä, visualisointi, jne. voisivat olla harjoituksen aiheita missä tahansa kamppailutaidossa. Itse asiassa moni asahikurssille "eksynyt" kamppailutaitojen harrastaja on kurssin jälkeen kiitellyt saamaansa teoreettista oppia, koska vastaavia asioita ei ole selkokielellä tuotu esille kamppailulajin opetuksessa!

Asahin tavoitteena ei tietenkään ole ulkoisen vastustajan kukistaminen voimakeinoilla. Asahissa "kamppaillaan" vastustajista pahinta eli omaa itseä, omaa mieltä, kehon heikentymistä ja sairauksia vastaan. Keho-­‐mieli -­‐terveystilan kohentuessa saamme myös lisää vastustuskykyä stressiä ja sosiaalista painetta vastaan. Tietoisuuden lisäännyttyä olemme valppaampia liikenteessä, työssä ja kaupungilla liikuttaessa. Vältetty vaara on voitettu vaara, vaikka ulkopuolinen ei ehkä kamppailutilannetta havainnutkaan.

Tervetuloa harjoituksiin Shaolin dojolle joka sunnuntai klo 11.15-12.00.

Osoite on Linnankatu 61, Turku, 4. kerros

Ilpo Jalamo

Asahi Nordic ry

Ohjaajakouluttaja

Itsepuolustustaitojen kehittäminen

Oman fyysisen ja henkisen koskemattomuuden säilyttäminen ja puolustaminen ovat ihmiselle lähes perustarpeita. Itsepuolustuksen jaloa taitoa ovat jossain mielessä myös onnettomuustilanteisiin varautuminen ja suojautuminen sairauksilta. Monesti kamppailulajeista innostuneelta nuorelta unohtuvat kaksi jälkimmäistä ulottuvuutta. Harjoittelun tavoitteeksi tulee ehkä mahdollinen kilpailumenestys, maine tai kyseenalainen kunnia katutappeluissa. Tämä ei ole uusi ongelma, sillä tunnetuimpien japanilaisten budolajien oppi-isät (Ueshiba, Kano, Funakoshi) varoittivat kaikki samoista ihmisluonteen heikkouksista. He korostivat budoharjoittelun kokonaisvaltaista merkitystä ihmiselle ja hänen hyödyllisyyttään omalle yhteisölleen.

Vihamielisten, tai sellaiseksi koettujen, kansojen varalta olemassaolomme on aina turvattu samalla reseptillä: kehittämällä tehokkaampia aseita ja isomman armeijan kuin vastapuolella. Resepti toimii myös pahojen aikeiden toteuttamisessa ja pienemmässä mittakaavassa. Jos joku tosissaan haluaa vahingoittaa toista ihmistä, hänellä on apujoukko mukanaan tai kättä pidempää taskussaan. Budolajien hienot liikesarjat, eksoottiset aseet, näppärät heitot ja vuosikausia vaativat itsepuolustusharjoitukset eivät yksinään riitä kuin pienen uhan torjumiseen. Heikon tai kömpelön lajiharrastajan kohdalla eivät edes siihen ja isoa joukkoa vastaan ei taitavakaan budoka pärjää. Avuksi tarvitaan vielä isompi joukko kuin vastapuolella tai tehokkaampi aseistus. Noidankehä on valmis.

Voimia voidaan mitellä monella tapaa, esimerkiksi kehässä, tatamilla, kadulla tai pubissa. Nämä ovat useimmiten luonteeltaan urheilua tai tappelua – ei itsepuolustusta. Kun hyökkäävä osapuoli pyrkii tappamaan, vakavasti vahingoittamaan, ryöstämään ja raiskaamaan, olemme tilanteessa, jossa puolustamme itseämme – emme vain pönkitä minäkuvaamme tai kilpaile mitaleista. Silloin taistelemme kirjaimellisesti henkemme edestä.

Nykypäivän skandinaavisessa yhteiskunnassamme olemme tottuneet turvallisuuden tunteeseen ja luotamme viranomaisten kykyyn valvoa järjestystä. Enemmistö kansalaistamme ei tiedä itsesuojelun alkeitakaan ja jos virallinen koneisto takertelee, palaavat esi-isien toimintatavat nopeasti käyttöön – hyvässä ja pahassa. Tähän välimaastoon sijoittuvat itsepuolustuksen opettajat, jotka tarjoavat omaa ratkaisumalliaan. Se mikä kansalaisille on uhka, on taloudellista hyötyä tavoitteleville seuroille markkinarako: itsepuolustuskurssi!

Onko pikakurssi ratkaisu

Huolestuneiden kansalaisten täyttämä itsepuolustuskurssi pönkittää luonnollisesti järjestävän seuran taloutta, mutta mitä pikakurssilla voi oppia? Aivan yhtä paljon kuin vastaavan pituisella ruoanlaitto- tai kielikurssilla. Pikakurssi antaa pikatietoa, mutta todellista taitoa on turha odottaa. Henkilökohtaisesti kannatan perinteistä ja pitkäjänteistä budoharjoittelua, mutta eivät pikakurssit hyvän ohjaajan opastamana huijaustakaan ole. 

Pikakurssi voi lyhyen esittelyn ohella innostaa itsepuolustustaidon laajempaan opiskeluun, antaa pieniä vinkkejä oman turvallisuustilanteen kartoittamiseen tai tarjota jopa pienen tempun siihen, miten selvitä vastustajan napatessa hihasta kiinni. Ennen kaikkea lyhytkin kurssi voi opettaa miten minimoida vaaratilanteet: vältetään vaaralliseksi tiedettyjä paikkoja ja liikkumista huonosti valaistuilla alueilla, vältetään liikkumista kaupungilla humalassa tai yksin, tiedostetaan ympäristö ja tarkkaillaan sitä aktiivisesti, reagoidaan välittömästi mahdollisen uhan ilmaantuessa esimerkiksi poistumalla paikalta tai soittamalla apua. Pikakurssi voi olla myös hyvä silta pidempiaikaisen budoharjoittelun aloittamiseen.

Kamppailulajien harjoittelu ja itsepuolustus

Mielestäni Shaolinin kaltaisilla perinteisillä budoseuroilla on arvokas paikkansa ihmisten turvallisuuden ja itsepuolustustaidon vahvistamisessa. Dojolla harjoitellaan kontrolloidusti hyviä käytöstapoja noudattaen ja osallistujien loukkaamattomuutta kunnioittaen. Se on paikka, johon kaikki rodut, uskonnot, ikäryhmät ja kansallisuudet ovat tervetulleita. Salilla, pukuhuoneissa ja tatamilla opitaan tuntemaan harjoitustoverit. Saattaa olla, että emme aina ymmärrä toistemme ajattelua tai puhumaa kieltä, mutta budolajien "kieli" on kaikilla sama. Ihmisen toiminta, liike ja suhtautuminen ovat dojolla universaaleja, eikä niissä voi valehdella. Valehtelu onnistuu vain sanoilla. Hyvä ihminen on hyvä ihminen, huono ihminen on huono – koulutuksestaan, sosiaalisesta asemastaan, ihonväristään tai varallisuudestaan riippumatta. Budoharjoittelu kehittääkin ihmisluonteen lukutaitoa pintaa syvemmälle.

Dojolla pienen kähinän selvittämiseen tarvittavat fyysiset taidotkin kehittyvät, mutta olennaisinta on tietoisuuden kehittyminen. Pari teknistä temppua takataskussa ja säännöllisen harjoittelun kautta vahvistettu keho sekä asenne toimivat varmistuksena. Pitkäjänteisen harjoittelun välityksellä harrastajan itseluottamus kohenee, kunto paranee, sairauksien vastustuskyky kohenee ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kehittyy.

Opitaan siis todellista itsepuolustustaitoa, eikä väkivallan kukistamista isommalla väkivallalla.

Tule Shaolin dojolle ja löydä oma lajisi. 

Ilpo Jalamo

Karate 7. dan

Tai chi -opettaja

Shaolin dojon perustaja