Shaolin dojo - Jotain ihan muuta
Astuessaan ensimmäisen kerran Shaolinin harjoitussalille tulija
saattaa yllättyä: ei kahvilaa,
saunaa, hulppeita koristeita, uutuuttaan kiiltäviä kuntoilulaitteita
tai 100 tuuman TV:tä
seinällä. Ei pauhaavaa metallimusiikkia tai kauniisti ruskettuneita
vastaanottohenkilöitä
toivottamassa tulijaa tervetulleeksi.
Ilmassa on kuitenkin jotakin mikä koukuttaa. Jotakin, mitä ei
löydy tavallisesta kuntosalista
tai urheiluhallista. Jo pelkkä nimi lupaa muuta. Dojo. Suomeksi
käännettynä Tien Paikka.
Tien Paikka
Minkä ihmeen Tien? Olisiko viisainta valita tie ulos ja turvaan?
Jos kävijä kuitenkin rohkaisee mielensä ja tulee dojolle, pukee
valkoisen harjoituspuvun
päälleen, sitoo vyönsä solmun väärin ja tuntee itsensä lumiukoksi,
on hän ottamassa
ensimmäisiä askeleita Tiellä. Silloin viimeistään hänen on parasta
unohtaa sen
ihmetteleminen, miksei harjoittelussa saa käyttää viimeisemmän
muodinmukaista tiukkaaja
hengittävää jumppa-asua tai nilkkaatukevia 200 euron sisätossuja?
Ja opetella
ymmärtämään,miksi valmentaja tuijottaa kiukkuisesti harrastajan
käydessä siemaisemassa
energiajuomaa. Nestehukan uhkahan on läsnä jo viiden minuutin
ponnistelun jälkeen – tosin
dojolla ei tunnuta uskovan näin, toisin kuin tavallisissa jumpissa.
Kyseessä ei olekaan tavanomainen jumppa. Hien saa kyllä pintaan vähemmälläkin vaivalla
kuin potkimalla ilmaan tai vääntelemällä harjoituskaverin ranteita.
Lenkkeilemällä painokin
putoaisi nopeammin. Dojolla, Tien Paikassa, on kuitenkin jotain
erityistä mikä kuntosaleilta tai
perusjumpparyhmistä puuttuu. Kuria, keskinäistä kunnioitusta,
perinteitä, filosofiaa tai jotain
henkistä? Valmentajat puhuvat luonteenmuokkauksesta.
Perinteet tekevät dojon
Tien Paikassa kumarretaan paljon: Itään, länteen, pohjoiseen,
harjoituskaverille,
valmentajalle, dojolle, lajin periaatteille ja menneisyyden mestareille.
Aloittelija voi pohtia,
pitäisikö suihkussakin kumartaa vesihanalle? Tekevätkö kumartaminen
ja hienot käytöstavat
harrastajista parempia ihmisiä? Ovatko käytöstavat edes aitoja?
Aidolta ne ainakin tuntuvat
ja teeskenneltykin hienotunteisuus lienee hienompaa kuin aito
mölöys. Sekin on jotain muuta.
Aloittelijat näyttävät valkoisissa puvuissaan hassuilta ja kömpelöiltä.
Luultavasti he
näyttäisivät yhtä kömpelöiltä ja hassuilta missä tahansa muussakin
asussa dojolla. Pari
kuukautta tekee ihmeitä: heitä ei enää kutsuta aloittelijoiksi
vaan oppilaiksi, eivätkä he enää
näytä niin hassuilta kuin aiemmin. Puku on tuhraantunut ja ryppyinen,
vyökin on sidottu
melkein oikein, liikkeet näyttävät määrätietoisimmilta ja silmiin
on noussut uusi katse: ei
ylpeä eikä pelokas, vaan ilmeessä on pilkahdus uudesta tietoisuudesta.
Sanotaan, että oppilas
on löytämässä kehonsa ja mielensä.Hän on tullut kasvokkain oman
avuttomuutensa,
kömpelyytensä ja epävarmuutensa kanssa. Hän on kohdannut itsensä
ja ponnistellut itsensä
voittamiseksi .Hän on huomaamattaan astellut Tietä. Se voi olla
savinen karjatie tai kurja
sivupolku, mutta Tie kuitenkin.
Tule mukaan perinteiselle dojolle
Katso kurssimme osoitteessa www.shaolin.fi ja tule tutustumaan salillemme näytökseen sunnuntaina 23.8. klo 17.00.
Ilpo Jalamo shihan, 7. dan
Yuishinkai karate
Kobujutsu, tai chi, asahi
Kirjoittaja on Shaolin dojon perustaja. Ilpo Jalamo perusti salin vuonna 1977. Hän ohjaa edelleen Shaolinilla ja keskittyy tai chin, kobujutsun sekä Asahin ohjaamiseen sekä kouluttamiseen. Ilpo Jalamo on yksi Asahin kehittäjistä.
