Ajat muuttuvat, mutta muutummeko me?

Ajat kamppailulajeissa ovat muuttuneet. Vanhat lajit ovat muuttuneet perinteiksi ja paikan ovat vallanneet toinen toistaan muodikkaammat lajit. Lajien tarjonnan keskellä on vaikeaa pitää harjoittelijoista kiinni ja saada uusia harrastajia. Mikä on siis perinteisten lajien tulevaisuus? Jäävätkö ne pienen eliitin kuriositeeteiksi tai kulttuuriantropologien tutkimuskohteiksi?

Varsinkin perinteisiä lajeja vaivaa välillä itsepäisyys. Kaikki halutaan pitää muuttumattomana. ”Kun kerran näin on treenattu aikaisemmin, niin näin treenataan jatkossakin.” Tämä on johtanut monien lajien näivettymiseen. Siispä on tärkeää, että perinteiset lajit pystyvät kehittymään. Harjoittelumetodien uudistaminen on elintärkeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lajien pitäisi täysin muuttua. Perinteistä voidaan pitää kiinni. Liikesarjat, tekniikat ja lajille ominainen esteettisyys voidaan säilyttää. Ainoastaan tapa, miten lajeja harjoitetaan muuttuu. Esimerkkinä juoksu, joka on vanhin uhreilulaji maailmassa. Edelleen ihmiset juoksevat, mutta metodit, joilla juoksua treenataan ovat muuttuuneet merkittävästi.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tietomme ihmisen fysiologiasta on edennyt hurjasti. Staattisen venyttelyn rinnalle on tullut dynaaminen venyttely. Voimaharjoitukset ovat täydentyneet toiminnallisuudella. Ruokasuositukset ovat muuttuneet. Harjoitusten ja levon rytmittäminen on optimoitunut entisestään. Lista on loputon. On hassua ajatella, että mikään urheilu- tai kamppailulaji voisi pysyä täsmälleen samana tässä evoluution valtatiellä.Myös uudet lajit ovat tuoneet uusia skenaarioita. Itsepuolustuksessa pitää nykyään miettiä tekniikoita painitilanteisiin samoin kuin aseellisiin ja aseettomiin pystytilanteisiin. Varsinkin MMA:n yleistyminen on radikaalisti johtanut uusien ajattelutapojen syntymiseen.

Perinteiset lajit ja moderni vapaaottelu

2000 luvun alusta räjähdysmäisesti yleistynyt vapaaottelu on tuonut raikkaan tuulahduksen kamppailulajien maailmaan. Moni laji kehui aikoinaan kovilla tekniikoilla, jotka lopulta todettiin kilpailuareenoille sopimattomiksi. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tekniikoiden toimimattomuutta itsepuolustustilanteissa. Lainatakseni Iain Abernethya: ”Emme maalaa seinääkään vasaralla”.  Kyseinen ajattelumalli on uudistanut monia asioita perinteisissä lajeissa. Tekniikoita on opittu kategorioimaan kilpailu- ja itsepuolustustilanteisiin.  Mielenkiintoista on myös ollut huomata, että viimeaikoina vapaaottelussa vanhat kamppailutekniikat ovat tehneet paluun. Esimerkkinä maegerin (suora potku) ilmestyminen kehään. Samoin ushiro uraken (takakierto kämmensyrjä lyönti) ja sokutogeri (sivupotku) yleistyvät kovaan tahtiin. Tekniikat, jotka moni alan asiantuntija ja harrastaja olivat jo tuominneet unholaan. Yhtenä paluun syynä ovat uudistuneet harjoittelumetodit, jotka ovat kehittyneet uusien lajien parissa. Viisaina harrastajina voimme kaapata harjoittelumetodit perinteisiin lajeihin ja pitää kyseiset lajit elinvoimaisina.

Miksi harjoittelemme perinteistä budoa?
 

Perinteisten lajien vahvuus on ihmisen kokonaisvaltainen kasvattaminen. Emme keskity pelkästään fyysisiin haasteisiin, tekniikoihin tai henkiseen kehitykseen, vaan kaikkiin samanaikaisesti. Tällöin tie on pidempi, mutta matkan takia me harjoittelemme. Emme päämäärän.

Shaolin dojon lajit vaalivat perinteitä samalla, kun uudet tuulet puhaltavat maailmalta. Tällöin tarjoamme värikkään ja mielenkiintoisen fuusion nykyajan ihmisille, jotka janoavat fyysistä sekä henkistä kehitystä.

“Obey the principles without being bound by them.”
― Bruce Lee

Timo Mûller, Yuishinkai karate 2. dan

Kirjoittaja on Shaolin dojon karaten vastuuohjaaja. Yuishinkai karaten lisäksi hänen lajejaan ovat kobujutsu sekä brassijutsu. Hän ohjaa myös itsepuolustustunteja tilauksesta