Mitä jooga oikeastaan on?
Toinen kysymys: ”Kuka voi joogata?” sisältää yleensä ajatuksen, että minä en voi mennä joogatunnille, koska olen niin jäykkä, että en ole koskaan saanut edes sormenpäitä lattiaan. Miten ihmeessä voisin saada jalan niskan taakse tai seistä päälläni? Joogaohjaajien ja -opettajien vakuuttelut, että jalkaa EI tarvitse saada niskan taakse eikä päälläkään tarvitse seistä, eivät tunnu olevan kovin tehokkaita.
Edelleen elää sitkeä myytti mutkalle kiertyvästä joogista, joka ei syö eikä juo, vaan kasvattaa pitkää tukkaa ja partaa istuen päivät pitkät lootusasennossa tai muussa hyvin eriskummallisessa asennossa. Totuus on, että nykypäivänä länsimaisssa erittäin harva joogaa tällä tavalla. Suurin osa joogaajista on ihan tavallisia ihmisiä, kuten sinä ja minä. Suuri osa joogaajista ei taivu kovin monelle mutkalle, eikä istu montaa tuntia päivässä meditoimassa pieniä kelloja kilistellen. Olipa kunnon cliché, mutta siinä se nyt tuli.
Konkreettisesti: kuka sitten voi joogata?
”Joogaa voivat harjoittaa kaikenikäiset ja kaikenkuntoiset, sillä se on lempeä ja tehokas itsehoitomenetelmä, joka sopii lapsille, nuorille, aikuisille ja senioreille, niin naisille kuin miehillekin.”
Miksi sitten monissa kuvissa joogaajat ovat asennoissa, jotka näyttävät todella haastavilta ja monimutkaisilta? Sellaisilta, joihin tavallinen matti tai maija meikäläinen ei ikinä taivu. Tai naapurin mummo tai pappa.
Hyvä kysymys. Sanoisin, että mediassa ja joogakirjoissa näyttää olevan vallalla trendi, jossa jooga rinnastetaan elinvoimaisuuteen, timmiin kroppaan, dynaamisuuteen ja notkeuteen. Instagrammiin postataan kuvia, joissa ollaan näyttävissä asennoissa Himalajalla, tai rannalla tai puistossa auringonlaskun aikaan.
Facebookissa liikkui jokin aika sitten Youtube-video, jossa hauskalla tavalla tuotiin esiin se tosiasia, että yleensä hienon joogakuvan takana on lukuisia yrityksiä pysyä pystyssä haastavassa asennossa suihkulähteen reunalla, ja kuva on napattu juuri sillä hetkellä, kun on saatu tasapaino säilymään hetkeä pidempään. Kuvaustilanteissa harvoin tehdään oikeasti keskittynyttä joogaharjoitusta, sillä tarkoitus on yleensä tallentaa kauniita fiilistelykuvia eri asennoissa. Onhan myös ihmiselle ominaista haluta haastaa itseään ja iloita saavutuksista, kuten silloin kun hallitsee haastavan asanan. Nykypäivänä tuo hetki halutaan taltioida ja jakaa se kuvan muodossa kavereille ja muulle maailmalle sosiaalisessa mediassa.
No miten tämä liittyy siihen, että voiko jäykkä meikäläinen tulla joogatunnille?
Tarkoitus oli lähinnä kertoa, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Median ja kirjojen joogakuvat kertovat vain osan totuudesta, ja tavallisilta joogatunneilta ei mediassa paljon kuvia näy. Itse asiassa jooga ei näytä kovin kummoiselta ulospäin, jos siitä riisutaan näyttävät asennot, tai asennot ylipäätään. Suurin osa joogasta kun tapahtuu sisäpuolella. On myös tärkeää muistaa, että ne, joilla on fyysiset edellytykset tehdä joogaharjoitusta, jossa voima, notkeus ja dynaamisuus ovat läsnä, voivat kokea hyvää ja syvää mielenrauhaa omassa harjoittelussaan.
Tärkeää on ymmärtää, että me olemme kaikki erilaisia yksilöllisine tarpeinemme. Tästä johtuen jotkut tarvitsevat fyysisesti voimakkaampaa joogaa pystyäkseen rentoutumaan ja unohtamaan päivän ajatukset. Toisten taas on helpompi hellittää ja hiljentyä sellaisessa joogassa, jossa tahti on hyvin rauhallinen ja asennot ja liikkeet yksinkertaisia ja helppoja. Ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa joogata.
Jos siis uskaltaudun joogatunnille jäykkyydestä huolimatta, mitä siellä tehdään?
Koska pidän itse rauhallisesta harjoituksesta, kerron siitä. Hathajoogatuntien alussa yleensä rentoudutaan ja virittäydytään harjoitukseen selinmakuulla, jonka jälkeen usein lämmitellään raajat ja niska-hartiaseutua. Sitten kehoa ja erityisesti selkärankaa valmistellaan monipuolisesti venytyksin, kierroin ja eteen- ja taaksetaivutuksin itse asanaharjoitusta varten. Joihinkin asentoihin voidaan jäädä pidemmäksi aikaa hiljentymään. Tämän jälkeen rentoudutaan ja hiljennytään vastaanottamaan koko harjoituksen vaikutuksia joko selinmakuulla tai istuen.
No tuohan kuulostaa sellaiselta, että voisin tullakin kokeilemaan. Mutta mistä tiedän mikä tunti sopii juuri minulle?
Itselle sopiva jooga löytyy kokeilemalla erilaisia joogatunteja, ohjaajia ja joogasuuntauksia. Kun Se Oikea osuu kohdalle, sen kyllä tietää kehon ja mielen hyvänolontunteesta.
Vielä yksi kysymys: onko joogalla jotain erityisiä vaikutuksia? Mitä siitä saa?
Tässä voimmekin palata alun kahteen kysymykseen: ”Mitä tarkoittaa psykofyysinen, kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä?” ja ”Pitääkö minun olla kiinnostunut henkisyydestä, jos haluaisin joogata?”
Joogassa käytetään siis joogaliikkeitä, hengitys- ja rentoutumisharjoituksia sekä hiljentymistä eli meditaatiota hyvän terveyden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Psykofyysinen tarkoittaa, että jooga vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mieleemme ja kehoomme. Esim. rauhallinen hengitys saa kehon ja lihakset rentoutumaan, ja kehon rentoutuminen puolestaan vaikuttaa mieleen rauhoittavasti. Kun mieli rauhoittuu ja vähitellen hiljenee, keho edelleen hellittää, ja rentous ja rauhan tunne syvenevät. Näin säännöllisen joogaharjoituksen myötä hyväätekevät vaikutukset siirtyvät kehon ja mielen lisäksi arkipäiväisiin toimiimme ja ajatteluumme: äkkipikaisuus lientyy, kärsivällisyys lisääntyy, suhtautuminen itseen ja muihin muuttuu positiivisemmaksi. Ja monilla niskan ja selän jumitukset helpottavat, unenlaatu paranee, tasapainoaisti kehittyy, vain joitain mainitakseni.
Lopuksi vielä vastaus henkisyyttä koskevaan kysymykseen: ei tarvitse olla kiinnostunut henkisyydestä aloittaakseen joogan. Harjoitusmenetelmänä joogaan kuuluu monia osa-alueita, joista asanaharjoitus on vain yksi. Länsimaissa joogaan tutustutaan yleensä juuri asanaharjoituksen kautta, eli osallistumalla joogatunneille. Joogaan kuuluu kuitenkin myös mm. joogafilosofia ja eettiset ohjeet, joita kohtaan kiinnostus herää usein sitten, kun joogaa on harjoittanut jonkin aikaa. Toisaalta jotkut ovat eritoten kiinnostuneita joogateksteistä, harjoittamatta lainkaan asanaharjoitusta. Joogasta löytyy monia teitä kehon ja mielen notkeuden kehittämiseen ja hyvän terveyden vaalimiseen.
Suomen Joogaliiton mukaan jooga ei kuitenkaan ole oikotie terveyteen ja mielenrauhaan, vaikka säännöllinen joogan harjoittaminen yhdessä terveiden elintapojen kanssa edistääkin myönteisten elämänasenteiden omaksumista, henkisen elämän syvempää tiedostamista ja kokonaisterveyttä.
Jooga on suurimmaksi osaksi kokemus, ja siksi ulkoista asanaa tärkeämpää on sisäinen asenne.
Äijäjoogan kehittäjää, Veikko Tarvaista lainatakseni: ”Mitä jäykempi äijä, sen parempi.”
Tervetuloa Shaolin dojon joogatunneille.
Kaunista, kokemuksellista ja antoisaa joogasyksyä kaikille joogasta kiinnostuneille toivottaa
Maisa Suominen
Joogaohjaaja
Jooganopettaja SJL® -koulutuksessa
