Itsepuolustustaitojen kehittäminen
Oman fyysisen ja henkisen koskemattomuuden säilyttäminen ja
puolustaminen ovat ihmiselle lähes perustarpeita. Itsepuolustuksen jaloa taitoa
ovat jossain mielessä myös onnettomuustilanteisiin varautuminen ja suojautuminen
sairauksilta. Monesti kamppailulajeista innostuneelta nuorelta unohtuvat kaksi
jälkimmäistä ulottuvuutta. Harjoittelun tavoitteeksi tulee ehkä mahdollinen
kilpailumenestys, maine tai kyseenalainen kunnia katutappeluissa. Tämä ei ole
uusi ongelma, sillä tunnetuimpien japanilaisten budolajien oppi-isät (Ueshiba,
Kano, Funakoshi) varoittivat kaikki samoista ihmisluonteen heikkouksista. He
korostivat budoharjoittelun kokonaisvaltaista merkitystä ihmiselle ja hänen
hyödyllisyyttään omalle yhteisölleen.
Vihamielisten, tai sellaiseksi koettujen, kansojen varalta
olemassaolomme on aina turvattu samalla reseptillä: kehittämällä tehokkaampia
aseita ja isomman armeijan kuin vastapuolella. Resepti toimii myös pahojen aikeiden
toteuttamisessa ja pienemmässä mittakaavassa. Jos joku tosissaan haluaa
vahingoittaa toista ihmistä, hänellä on apujoukko mukanaan tai kättä pidempää
taskussaan. Budolajien hienot liikesarjat, eksoottiset aseet, näppärät heitot
ja vuosikausia vaativat itsepuolustusharjoitukset eivät yksinään riitä kuin
pienen uhan torjumiseen. Heikon tai kömpelön lajiharrastajan kohdalla eivät edes
siihen ja isoa joukkoa vastaan ei taitavakaan budoka pärjää. Avuksi tarvitaan
vielä isompi joukko kuin vastapuolella tai tehokkaampi aseistus. Noidankehä on
valmis.
Voimia voidaan mitellä monella tapaa, esimerkiksi kehässä,
tatamilla, kadulla tai pubissa. Nämä ovat useimmiten luonteeltaan urheilua tai
tappelua – ei itsepuolustusta. Kun hyökkäävä osapuoli pyrkii tappamaan,
vakavasti vahingoittamaan, ryöstämään ja raiskaamaan, olemme tilanteessa, jossa
puolustamme itseämme – emme vain pönkitä minäkuvaamme tai kilpaile mitaleista.
Silloin taistelemme kirjaimellisesti henkemme edestä.
Nykypäivän skandinaavisessa yhteiskunnassamme olemme
tottuneet turvallisuuden tunteeseen ja luotamme viranomaisten kykyyn valvoa
järjestystä. Enemmistö kansalaistamme ei tiedä itsesuojelun alkeitakaan ja jos
virallinen koneisto takertelee, palaavat esi-isien toimintatavat nopeasti
käyttöön – hyvässä ja pahassa. Tähän välimaastoon sijoittuvat itsepuolustuksen
opettajat, jotka tarjoavat omaa ratkaisumalliaan. Se mikä kansalaisille on
uhka, on taloudellista hyötyä tavoitteleville seuroille markkinarako:
itsepuolustuskurssi!
Onko pikakurssi ratkaisu
Huolestuneiden kansalaisten täyttämä itsepuolustuskurssi
pönkittää luonnollisesti järjestävän seuran taloutta, mutta mitä pikakurssilla
voi oppia? Aivan yhtä paljon kuin vastaavan pituisella ruoanlaitto- tai
kielikurssilla. Pikakurssi antaa pikatietoa, mutta todellista taitoa on turha
odottaa. Henkilökohtaisesti kannatan perinteistä ja pitkäjänteistä
budoharjoittelua, mutta eivät pikakurssit hyvän
ohjaajan opastamana huijaustakaan ole.
Pikakurssi voi lyhyen esittelyn ohella innostaa
itsepuolustustaidon laajempaan opiskeluun, antaa pieniä vinkkejä oman
turvallisuustilanteen kartoittamiseen tai tarjota jopa pienen tempun siihen,
miten selvitä vastustajan napatessa hihasta kiinni. Ennen kaikkea lyhytkin
kurssi voi opettaa miten minimoida vaaratilanteet: vältetään vaaralliseksi
tiedettyjä paikkoja ja liikkumista huonosti valaistuilla alueilla, vältetään
liikkumista kaupungilla humalassa tai yksin, tiedostetaan ympäristö ja tarkkaillaan
sitä aktiivisesti, reagoidaan välittömästi mahdollisen uhan ilmaantuessa
esimerkiksi poistumalla paikalta tai soittamalla apua. Pikakurssi voi olla myös
hyvä silta pidempiaikaisen budoharjoittelun aloittamiseen.
Kamppailulajien harjoittelu ja itsepuolustus
Mielestäni Shaolinin kaltaisilla perinteisillä budoseuroilla
on arvokas paikkansa ihmisten turvallisuuden ja itsepuolustustaidon
vahvistamisessa. Dojolla harjoitellaan kontrolloidusti hyviä käytöstapoja
noudattaen ja osallistujien loukkaamattomuutta kunnioittaen. Se on paikka,
johon kaikki rodut, uskonnot, ikäryhmät ja kansallisuudet ovat tervetulleita.
Salilla, pukuhuoneissa ja tatamilla opitaan tuntemaan harjoitustoverit. Saattaa
olla, että emme aina ymmärrä toistemme ajattelua tai puhumaa kieltä, mutta
budolajien "kieli" on kaikilla sama. Ihmisen toiminta, liike ja
suhtautuminen ovat dojolla universaaleja, eikä niissä voi valehdella. Valehtelu
onnistuu vain sanoilla. Hyvä ihminen on hyvä ihminen, huono ihminen on huono –
koulutuksestaan, sosiaalisesta asemastaan, ihonväristään tai varallisuudestaan
riippumatta. Budoharjoittelu kehittääkin ihmisluonteen lukutaitoa pintaa
syvemmälle.
Dojolla pienen kähinän selvittämiseen tarvittavat fyysiset
taidotkin kehittyvät, mutta olennaisinta on tietoisuuden kehittyminen. Pari
teknistä temppua takataskussa ja säännöllisen harjoittelun kautta vahvistettu
keho sekä asenne toimivat varmistuksena. Pitkäjänteisen harjoittelun
välityksellä harrastajan itseluottamus kohenee, kunto paranee, sairauksien
vastustuskyky kohenee ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa
kehittyy.
Opitaan siis todellista itsepuolustustaitoa, eikä väkivallan
kukistamista isommalla väkivallalla.
Tule Shaolin dojolle ja löydä oma lajisi.
Ilpo Jalamo
Karate 7. dan
Tai chi -opettaja
Shaolin dojon perustaja