Itsepuolustustaitojen kehittäminen

Oman fyysisen ja henkisen koskemattomuuden säilyttäminen ja puolustaminen ovat ihmiselle lähes perustarpeita. Itsepuolustuksen jaloa taitoa ovat jossain mielessä myös onnettomuustilanteisiin varautuminen ja suojautuminen sairauksilta. Monesti kamppailulajeista innostuneelta nuorelta unohtuvat kaksi jälkimmäistä ulottuvuutta. Harjoittelun tavoitteeksi tulee ehkä mahdollinen kilpailumenestys, maine tai kyseenalainen kunnia katutappeluissa. Tämä ei ole uusi ongelma, sillä tunnetuimpien japanilaisten budolajien oppi-isät (Ueshiba, Kano, Funakoshi) varoittivat kaikki samoista ihmisluonteen heikkouksista. He korostivat budoharjoittelun kokonaisvaltaista merkitystä ihmiselle ja hänen hyödyllisyyttään omalle yhteisölleen.

Vihamielisten, tai sellaiseksi koettujen, kansojen varalta olemassaolomme on aina turvattu samalla reseptillä: kehittämällä tehokkaampia aseita ja isomman armeijan kuin vastapuolella. Resepti toimii myös pahojen aikeiden toteuttamisessa ja pienemmässä mittakaavassa. Jos joku tosissaan haluaa vahingoittaa toista ihmistä, hänellä on apujoukko mukanaan tai kättä pidempää taskussaan. Budolajien hienot liikesarjat, eksoottiset aseet, näppärät heitot ja vuosikausia vaativat itsepuolustusharjoitukset eivät yksinään riitä kuin pienen uhan torjumiseen. Heikon tai kömpelön lajiharrastajan kohdalla eivät edes siihen ja isoa joukkoa vastaan ei taitavakaan budoka pärjää. Avuksi tarvitaan vielä isompi joukko kuin vastapuolella tai tehokkaampi aseistus. Noidankehä on valmis.

Voimia voidaan mitellä monella tapaa, esimerkiksi kehässä, tatamilla, kadulla tai pubissa. Nämä ovat useimmiten luonteeltaan urheilua tai tappelua – ei itsepuolustusta. Kun hyökkäävä osapuoli pyrkii tappamaan, vakavasti vahingoittamaan, ryöstämään ja raiskaamaan, olemme tilanteessa, jossa puolustamme itseämme – emme vain pönkitä minäkuvaamme tai kilpaile mitaleista. Silloin taistelemme kirjaimellisesti henkemme edestä.

Nykypäivän skandinaavisessa yhteiskunnassamme olemme tottuneet turvallisuuden tunteeseen ja luotamme viranomaisten kykyyn valvoa järjestystä. Enemmistö kansalaistamme ei tiedä itsesuojelun alkeitakaan ja jos virallinen koneisto takertelee, palaavat esi-isien toimintatavat nopeasti käyttöön – hyvässä ja pahassa. Tähän välimaastoon sijoittuvat itsepuolustuksen opettajat, jotka tarjoavat omaa ratkaisumalliaan. Se mikä kansalaisille on uhka, on taloudellista hyötyä tavoitteleville seuroille markkinarako: itsepuolustuskurssi!

Onko pikakurssi ratkaisu

Huolestuneiden kansalaisten täyttämä itsepuolustuskurssi pönkittää luonnollisesti järjestävän seuran taloutta, mutta mitä pikakurssilla voi oppia? Aivan yhtä paljon kuin vastaavan pituisella ruoanlaitto- tai kielikurssilla. Pikakurssi antaa pikatietoa, mutta todellista taitoa on turha odottaa. Henkilökohtaisesti kannatan perinteistä ja pitkäjänteistä budoharjoittelua, mutta eivät pikakurssit hyvän ohjaajan opastamana huijaustakaan ole. 

Pikakurssi voi lyhyen esittelyn ohella innostaa itsepuolustustaidon laajempaan opiskeluun, antaa pieniä vinkkejä oman turvallisuustilanteen kartoittamiseen tai tarjota jopa pienen tempun siihen, miten selvitä vastustajan napatessa hihasta kiinni. Ennen kaikkea lyhytkin kurssi voi opettaa miten minimoida vaaratilanteet: vältetään vaaralliseksi tiedettyjä paikkoja ja liikkumista huonosti valaistuilla alueilla, vältetään liikkumista kaupungilla humalassa tai yksin, tiedostetaan ympäristö ja tarkkaillaan sitä aktiivisesti, reagoidaan välittömästi mahdollisen uhan ilmaantuessa esimerkiksi poistumalla paikalta tai soittamalla apua. Pikakurssi voi olla myös hyvä silta pidempiaikaisen budoharjoittelun aloittamiseen.

Kamppailulajien harjoittelu ja itsepuolustus

Mielestäni Shaolinin kaltaisilla perinteisillä budoseuroilla on arvokas paikkansa ihmisten turvallisuuden ja itsepuolustustaidon vahvistamisessa. Dojolla harjoitellaan kontrolloidusti hyviä käytöstapoja noudattaen ja osallistujien loukkaamattomuutta kunnioittaen. Se on paikka, johon kaikki rodut, uskonnot, ikäryhmät ja kansallisuudet ovat tervetulleita. Salilla, pukuhuoneissa ja tatamilla opitaan tuntemaan harjoitustoverit. Saattaa olla, että emme aina ymmärrä toistemme ajattelua tai puhumaa kieltä, mutta budolajien "kieli" on kaikilla sama. Ihmisen toiminta, liike ja suhtautuminen ovat dojolla universaaleja, eikä niissä voi valehdella. Valehtelu onnistuu vain sanoilla. Hyvä ihminen on hyvä ihminen, huono ihminen on huono – koulutuksestaan, sosiaalisesta asemastaan, ihonväristään tai varallisuudestaan riippumatta. Budoharjoittelu kehittääkin ihmisluonteen lukutaitoa pintaa syvemmälle.

Dojolla pienen kähinän selvittämiseen tarvittavat fyysiset taidotkin kehittyvät, mutta olennaisinta on tietoisuuden kehittyminen. Pari teknistä temppua takataskussa ja säännöllisen harjoittelun kautta vahvistettu keho sekä asenne toimivat varmistuksena. Pitkäjänteisen harjoittelun välityksellä harrastajan itseluottamus kohenee, kunto paranee, sairauksien vastustuskyky kohenee ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kehittyy.

Opitaan siis todellista itsepuolustustaitoa, eikä väkivallan kukistamista isommalla väkivallalla.

Tule Shaolin dojolle ja löydä oma lajisi. 

Ilpo Jalamo

Karate 7. dan

Tai chi -opettaja

Shaolin dojon perustaja