Shaolinin harjoittelijoita maailmalla

Turku Aikikain aikidoharjoittelija Kimi Kärki vietti puoli vuotta USA:ssa ja työtehtävien ohessa ehti harjoitella aikidoa. Tässä Kimin kokemuksia maailmalta.

Aikidoa Yhdysvalloissa

Saatuani rahoituksen Fulbright-tutkijana muutin puoleksi vuodeksi Clevelandiin, Ohion osavaltioon. Alkuvuosi 2017 on siis kulunut siellä missä kaikki on ainakin näennäisesti suurempaa ja kauniimpaa. Luonnollisesti halusin myös selvittää pitääkö tämä paikkansa myös aikidon osalta. Otin hyvissä ajoin yhteyttä Cleveland Aikikaihin ja sainkin ystävällisen tervetulotoivotuksen.

Aloitin kuitenkin reissuni viipymällä muutaman päivän New Yorkissa. Silloin tuli luonnollisesti mieleen tsekata Manhattanin keskikaupungilla sijaitseva New York Aikikai, jota on samassa yllättävän pienikokoisessa dojossa jo vuodesta 1960-luvun puolivälistä ylläpitänyt Yoshimitsu Yamada Shihan 8. dan. Suomen aikidoliiton passilla pääsi treenaamaan ja 60 dollarin gin pystyi ostamaan paikan päältä. 20 dollarilla sai osallistua kaikkiin saman päivän harjoituksiin. Tuona tammikuisena päivänä Yamada ei ollut paikalla, ohjaajana toimi kahdessa valitsemassani tunnin sessiossa erinomainen Donovan Waite Shihan 7. dan. Tämä englannissa aikidon aloittanut sulavaliikkeinen opettaja on tunnettu erityisesti ukemiharjoittelua koskevista korkeatasoisista videoistaan – kannattaa tsekata. Itse harjoitukset olivat tekniikkapainotteisia, nopeatempoisia ja sisälsivät sekä tachi- että suwariwazaa. Yamadan alaisissa dojoissa vain mustavöiset käyttävät hakamaa, paikalla olleista ehkä puolet olivat vähintään shodan-tasolla.

Yksi laji - monta näkemystä

Muutama sana aikidon jännitteistä Yhdysvalloissa: Yamada on United States Aikido Federationin johtaja, Cleveland Aikikai taas kuuluu Aikido Schools of Ueshiban (ASU) alle, jota johtaa Mitsugi Saotome Shihan 8. dan. Hän saapui Yhdysvaltoihin 1975, ollen Yamadan tapaan O-sensei Morihei Ueshiban oppilas, eikä halunnut toimia Yamadan organisaation alla. Jännitteet ovat jatkuneet tähän päivään, kummallakin on oma erillissuhteensa Tokiossa sijaitsevaan Hombu Dojoon. Pääsin siis kokemaan hiukan molemmissa, eikä kummassakaan ollut valittamista. Egot egoina, aikido aikidona. Toivottavasti tulevaisuudessa nämä porukat voivat yhdistää voimiaan, aikido ei kuitenkaan ole Yhdysvalloissa aivan valtavan suosittu budolaji.

Cleveland Aikikai

Cleveland Aikikain treenaajaporukka oli aika tiivis, yhteensä seurassa harjoittelee aktiivisesti suunnilleen 15 henkeä, harjoituksissa oli ohjaajasta riippuen 3-10 henkeä kerrallaan. Porukka on valtavan mukava, mukaan oli helppo tulla ja moniin harjoittelijoihin tuli tutustuttua hyvin. Pääohjaaja Jeff Hadley 4. dan on perehtynyt eritysesti Saotomen asetekniikoihin. Muista ohjaajista Puolasta emigroitunut Andrzej Siwkiewicz 4. dan tuntui aikidoltaan läheiseltä, hänen kanssaan uken täytyi olla terävänä, koska aina välillä hän haastoi heitoillaan ja ukemi täytyi tehdä kovana. Hän on varsinaisesti 50 kilometerin päässä sijaitsevan Oberlin Aikikain pääopettaja. Vierailevia opettajia tulee 3-4 kertaa vuodessa joko Clevelandiin tai Oberliniin. Viime vuosina esimerkiksi Mitsugi Saotome, Hiroshi Ikeda, William Gleason, Wendy Whited ja Ellis Amdur ovat opettaneet täällä. 

Ehdoton oman reissuni aikidoa koskeva huippukohta oli Cleveland Aikikain talviseminaari, jonka veti tammikuun lopussa viikonlopun mittaisena William Gleason Shihan 7. dan. Hän on erittäin kokenut ja pedagoginen opettaja, jonka nykyinen erityiskiinnostus kohdistuu internal training -harjoitteluun ja aiki-vartalon rakentamiseen soolo- ja pariharjoitusten avulla. Gleasonin tapa ohjata on yhdistelmä selkeää luennointia ja kädestä pitäen näyttämistä. Muun muassa saimme vuorotellen kokeilla, kuinka hänen pohjelihaksensa ja niitä ympäröivät sidekudokset liikkuvat spiraalina vartalon kiertyessä sooloharjoitteessa. Harjoitusten kohteena olivat vartalon pehmeät sidoskudokset (fascia), oikeanlainen asento, tasapaino, ”jouset”, eli selkäranka, kädet ja jalat. Osittain Gleasonin opit tulevat Japanissa vietetyistä kymmenestä vuodesta 1970-luvulla, jolloin hän oli erityisesti Seigo Yamaguchi Shihanin 9. dan oppilaana, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on kuulunut pieneen piiriin, joka on syntynyt Dan Hardenin ympärille ja joka pyrkii palaamaan O-Sensein aikidon perusteisiin, erityisesti Daito ryu aiki-jutsun sooloharjotteisiin. Olen nyt aloittelijan silmin hiukan yrittänyt ymmärtää mistä tässä on kysymys. Koko vartalon rakenne muodostaa spiraalissa liikkuvan linjan jaloista haran kautta kyynärpäihin asti. Kädet, mielen jatkeina, suuntaavat näin muodostuvaa voimaa. Sitä suunnatessa keho on tasapainossa ”taivaan ja maan välissä leijuvalla sillalla” – eli In ja Yo harmonisoivat omassa kehossa, ei suhteessa ukeen. Horjutus, kuzushi, siis tapahtuu heti ensi kontaktissa, eli uken kanssa ei pyritä harmonisoimaan vaan uke sopeutuu. Gleason on myös kirjoittanut kaksi kirjaa, The Spiritual Roots of Aikido (1995) ja Aikido and the Words of Power (2009), joista jälkimmäinen keskittyy kotodama-äänioppiin. Minulla on molemmat, voin lainata tarvittaessa.

William Gleasonin näkemyksiä aikidon perinnöstä

Haastattelin seminaarin loppupuolella Gleason Shihania ja aion tarjota juttutuokiomme tulokset Suomen Aikidoliiton lehteen – toivottavasti pääsette syksyllä lukemaan. Sävy on aika provokatiivinen suhteessa aikidon tilaan tänä päivänä, Gleason on sitä mieltä että todella harvat O-sensein oppilaat ymmärsivät edes osan tämän aikidosta ja sen taustalla olleesta myyttisestä ajattelusta; näihin harvoihin Gleason vaikutti laskevan ennen muuta Yamaguchin, Hiroshi Tadan, Morihiro Saiton, Michio Hikitsuchin, Gozo Shiodan ja Rinjiro Shiratan. Provokatiivisuus tulee siis siitä, että Gleasonin mielestä jo toinen Doshu, Morihei Ueshiban poika Kisshomaru, muutti yhdessä Koichi Tohein kanssa aikidoa radikaalisti pois alkuperäisestä. Mutta se siitä tässä vaiheessa, kiinnostava nähdä mihin tämä ryhmittymä etenee. Gleason olisi todella mielenkiintoista saada Suomeen opettamaan joskus. Hiroshi Ikedakin taisi joku aika sitten käydä ja huhujen mukaan Gleason saattaa olla huomattavasi selkeämpi opettaja… 

Muutoin aikidoharjoittelu oli Clevelandissa aika samanlaista kuin Turussa, ehkä pääosin hiukan pehmeämpää, jopa varovaista. Bokkenin sijasta asekatoja harjoiteltiin usein nahkaan vuoratuilla shinailla, mikä sekin perusteltiin loukkaantumisriskin pienentämisellä ja toisaalta mahdollisuudella lyödä hiukan nopeammin. Osallistuin myös seuran tunnetuksi tekemiseen: huhtikuussa järjestettävä Cleveland Asian Festival on jo pitkään esitellyt kaupungin aasialaisen osan eri toimijoita, ja Cleveland Aikikai järjestää siellä näytöksen vuosittain. Oli erittäin hauskaa osallistua näytökseen, itselleni osui katadori-muodosta tehtäviä tekniikoita ja tantodoria eli puukkohippaa. Clevelandiin jäi monta uutta ystävää, kutsuin heitä toki Suomeen ja dojollemme käymään.

Kirjoittelen tätä paluumatkallani ja Suomeen saavun sopivasti juhannusaattoa viettämään. Nähdään tatamilla!

Osoitteita:

New York Aikikai

142 W18th Street

Cleveland Aikikai

Asian Town Centre

3820 Superior Avenue

Onegaishimasu,

Kimi Kärki

3. kyu, Turku Aikikai

Shaolin 40 vuotta tapahtumia: Kamppailun workshop 6.5. sekä juhlanäytöksen valmistelua

Harrastajan näkökulmasta kolmen huippuvalmentajan yhteinen työpaja oli mahtava kokemus. Kymmenien vuosien kokemus näkyi toteutuksen varmuudessa ja harjoitusten vankassa sisällössä. Vaikka jokaisen valmentajan yksittäinen työpaja olikin suhteellisen lyhyt, jokainen niistä tarjosi rutkasti eväitä sekä uusille että vanhoille tekijöille.

Kaj Westersundin työpajassa keskityttiin Pekiti Tirsia Kali taistelulajista tuttuihin tekniikoihin. Hienostuneen etäisyyden ja kulmien hallinnan yhdistyessä virtaaviin vastahyökkäyksiin sekä lajia tuntemattomien että hieman kokeneempien harrastajien koordinaatio oli koetuksella. Haastavat harjoitteet ja periksiantamattomat harjoittelijat loivat työpajaan keskittyneen ja tiiviin tunnelman, jota leikkasivat vain harjoitusveitsien viillot ja onnistumisen riemu.

Ilpo Jalamon työpajassa hiottiin aseettoman kamppailun ajoitusta ja taktista silmää. Valmentajan kokenut ja tarkka katse löysi parannettavaa sekä kokemattomien että kokeneiden kamppailijoiden tekniikassa ja hien virratessa parannusta todellakin tehtiin. Ajoitus ja asenne olivat tarpeen, sillä taistelun tuoksinassa jähmettyvälle oli tarjolla mustelmia. Kun asenne ja hönkä ovat kohdallaan, voi kamppailutilanteesta nautiskella antaumuksella.

Juri Levkinin työpajassa tutkittiin vastustajan voiman neutralointia ilman oman voiman käyttöä. Jurin ehdoton asiantuntemus ja tarkat neuvot olivat tarpeen näissä äärimmäisen syvällisissä harjoituksissa. Itselleni nämä harjoitteet olivat hyvin haastavia, mutta kun vihdoin onnistumisen hetki koitti, oli myös tunne hieno. Jurin suorittamana tekniikat näyttivät niin kovin helpoilta, mutta siihen pisteeseen päästäkseen on harjoiteltava pitkään ja sinnikkäästi.

Shaolinin juhlanäytös on työn alla

Shaolinin suurnäytöksen rattaat lähtivät toden teolla pyörimään 40-vuotisjuhlallisuuksia valmistelevan ryhmän ja ohjaaja Ville Kurjen yhteisessä palaverissa. Käsillä olevan näytöksen potentiaali on valtava. Rikkaalla ideoinnilla, huolellisella suunnittelulla ja ankaralla harjoittelulla tilaisuus voi lopulta tarjota yleisölle syvällisesti sivistävän tietopaketin kiinnostavassa ja viihdyttävässä muodossa.

Palaverissa päätettiin suuntaviivat näytöksen rakenteelle. Suunnitelman mukaan näytöksessä käytäisiin läpi Shaolin dojon historiaa 70-luvulta tähän päivään. Eri lajien osuuksista koostuva kokonaisuus tarjoaa tietoa jokaisesta lajista. Tietoa, jota valmentajille ja lajiyhteisölle on vuosikymmenten aikana kertynyt mittaamattoman paljon.

Näyttää siltä, että loppuvuosi 2017 tulee pitämään sisällään rohkeaa ideointia ja ankaraa harjoittelua. Tiedossa on paitsi hikeä ja hampaiden kiristystä, myös iloa ja onnistumista. Uskon, että yhdessä kykenemme luomaan kaikkien aikojen näytöksen, 

Lippuja alamme myydä syksyllä ja juhla on joulukuun 2. päivä. Merkkaa kalenteriisi.

Tervetuloa Shaolin dojon 40-vuotisnäytöksen!

Jani Heiskanen

karate- ja tai chi-ohjaaja

Shaolin 40 vuotta kamppailua ja hyvinvointia

Ilpo Jalamo ja Motokatsu Inoue

Elämme vuotta 2017 ja Shaolin juhlii 40 toimintavuottaan. Salilla harjoitellaan aamuisin, päivisin, iltaisin, arkisin ja viikonloppuisin.  Shaolin on tärkeä turkulainen liikuttaja ja harrastusten tarjoaja.

Vuosien varrella on moni kulkenut Shaolinin portaita ja osa alkuaikojen aktiiveista tekee sitä vieläkin.

Ensimmäisen kerran Shaolin mainittiin kesällä 1976. Silloin Matti Parviainen, Leif Hermansson sekä Ilpo Jalamo allekirjoittivat perustamiskirjan. Seuraavana vuonna Ilpo Jalamo toi Japanista mukanaan Yuishinkai karatejutsun ja kobudon. Shaolin perustettiin ja alkoi kiinteistön etsintä. Se löytyi Nahkurinkadulta vuonna 1978. Näiden kolmen vuoden aikana Shaolinin perustamisen aikakirjat kirjoitettiin.

Shaolin ry perustettiin 1976 ja yhdistys lakkautettiin 1979, jolloin Ilpo Jalamo jatkoi salitoimintaa yritysmuotoisena.

Mitä alkuvuosina harjoiteltiin

 

Leif Hermansson

Karate ja kobudo olivat Shaolinin ensimmäiset lajit, mutta escrima tuli mukaan heti 80-luvun taitteessa. Jujutsu astui myös salille samoihin aikoihin. Jujutsun valmentajaksi kutsuttiin lajin legenda Auvo Niiniketo. Mukaan tuli myös kick boxing. Shaolinin kick  boxing –ottelijat saavuttivat myös arvokisamitaleita.

Tai chi tuli mukaan 1979, jolloin salilla pidettiin ensimmäinen peruskurssi.

Vuosikymmenen varrella Shaolin kasvatti uuden lajisukupolven, joka aikanaan oli valmis nousemaan omille siivilleen ja siirtymään omiin saleihinsa.

Vuosikymmen vaihtui uusin ilmein

Petteri Silenius

Kun 90-luku alkoi, tuli mukaan uusia kasvoja. Ilpo sai Kai Westersundin puhuttua Shaolinille. Turkulaisten onneksi Kaitsu päätti sitten muuttaa tänne kokonaan. Kai Westersundin johdolla Shaolinin jujutsuryhmä nostettiin uudelleen voimiinsa.  Kaitsu otti haltuunsa myös escrimaohjauksen.

Ennen kuin vuosikymmen saatiin loppuun tuli mukaan Petteri Silenius sekä Turku Aikikai. Uusina lajeina sen myötä tuli mukaan aikido, iaido, katori shinto ryu sekä sittemmin myös kahvakuula. Nyky-Shaolin alkoi muotoutua.

Millenium

Vuosi 2000 taittui varsin nopeasti digiaikaan ja myös Shaolin alkoi näkyä verkossa. Ajatuksia alkoi muhia remontista salilla. Tuli ideoita markkinointiin ja kotisivuja tehtiin. Shaolin oli alusta asti mukana kehityksessä ja kotisivujen kautta kerrottiin aktiivisesti toiminnasta ja kursseista. Uuteen aikaan mentiin perinteitä kunnioittaen ja tatamialue oli edelleen samaa henkeä, jota se oli ollut alusta asti.

Toiminta vakiintui hienosti lajien ympärille ja uusia kehiteltiin. Asahi oli uuden vuosituhannen lapsi ja siinä oli Shaolin Ilpo Jalamon kautta vahvasti mukana. Tulevaisuuden Shaolin oli nurkan takana.

Vuosi 2013 oli nyky-Shaolinin alku. Siirryimme uuteen osoitteeseen Linnankadulle jokirannan tuntumaan.

Vuosi 2013 oli käänteentekevä myös Shaolinin hallinnolliselle vastuutoiminnalle. Ilpo Jalamo siirtyi taustalle ja Turku Aikikai otti vastaan salin organisoinnin. Ilpo on aktiivisesti kuitenkin mukana lajitoiminnassa sekä tärkeänä neuvonantajana. Sali toimii edelleen alkuperäisen Shaolinin hengessä.

Academy of…

Vuodet vierivät, vöiden värit vaihtuvat, harjoittelijoita jää polun varrelle, uusia tulee, mutta Shaolin pysyy.

Alkuaikojen aktiiveilla oli haaveensa. Osa on toteutunut, osa muuttunut ja uusia ajatuksia on tullut vuosien varrella. Kamppailulajien yliopistosta on leikinlaskun sijaan tullutkin todellinen. Shaolin tarjoaa alkeisopetusta, jonka jälkeen oppilas voi siirtyä lajinsa perusopetuksesta syventäviin opintoihin. Osa laajentaa osaamistaan sivuopintoihin toisessakin lajissa. Jotkut jatkavat opettajatasolle asti opettaakseen uusia peruskurssilaisia alkeisiin. Sitten ovat ne muutamat harvat, jotka käyvät hakemassa lajinsa oppia korkeilta opettajilta muualta. Sitten he palaavat lajinsa korkea-arvoisina opettajina ja esikuvina.

Shaolin on lajiensa yliopisto – Academy of Martial Arts

Dojoni on linnani

Salimme on vuonna 2017 monipuolinen hyvinvoinnin ja kamppailun talo. Toimimme kahdessa kerroksessa uudessa salissamme Linnankadulla. Meillä voi harjoitella kamppailua, budoa tai käydä oppimassa mielen ja kehon yhdistämistä ja rauhoittumista tai yksinkertaisesti haastaa kehon voimavarat äärimmilleen. Shaolinilla voi vaikka rentoutua saunaillan merkeissä. Salilla voi pitää kokouksia ja koulutuksia.

Kaiken perustana ovat kuitenkin ne samat ajatukset, joiden peruskivet muurattiin 40 vuotta sitten.

Suhtaudumme avoimin mielin niin nykyisiin lajeihimme kuin uusiin ideoihin. Kaiken perustana on kuitenkin keskittyminen pitkäjänteiseen itsensä kehittämiseen fyysisesti ja henkisesti.

Kuten Ilpo Jalamo kirjoitti Shaolinin 20-vuotisjulkaisuun 20 vuotta sitten: ”Lajin oppiminen vaatii aikaa, säännöllisyyttä ja peräänantamattomuutta”. Siinä on sitä elämän ohjetta Turun Shaolinin salilta.

Onnea juhlavuoteen, Shaolin. Onnea meille shaolinilaisille

Risto Lehto

Turku Aikikai ry puheenjohtaja